< 1 Jaona 3 >
1 Inao, ty hara’elahim-pikokoañe nitoloran-dRae, t’ie atao anak’ Andrianañahare! Toe izay ty foto’ tsy ahafohina’ ty voatse toy an-tika, amy t’ie tsy nahafohiñ’ aze.
Katsokaat, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään. Sentähden ei maailma teitä tunne; sillä ei hän häntäkään tunne.
2 Ry rañetse, anan’ Añahare tika henaneo, fe mbe tsy nabentatse t’ie ho inoñe. Fe fohin-tika t’ie misodehañ’ eo, le ho hambañe ama’e tika, ie ho onin-tika ami’ty vinta’e.
Minun rakkaani! nyt me olemme Jumalan lapset, ja ei ole se vielä ilmestynyt, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, kuin se ilmestyy, niin me hänen kaltaisiksensa tulemme; sillä me saamme hänen nähdä niinkuin hän on.
3 Aa ndra ia ia ty mitamañe izay, le mañalio vatañe, hambañe amy te ie ro malio.
Ja jokainen, jolla tämä toivo on hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niinkuin hänkin puhdas on.
4 Ndra ia ia mitolom-pandilatse ro mañota Hake; toe tahiñe ty fandilarañe Hake.
Jokainen, joka syntiä tekee, se myös tekee vääryyttä, ja synti on vääryys.
5 Fa fohi’ areo t’ie niboake hañaha o hakeon-tikañeo; ie tsy aman-tahiñe.
Ja te tiedätte hänen ilmestyneen, että hän meidän syntimme ottais pois; ja ei hänessä ole syntiä.
6 Tsy mitolon-kakeo ze mimoneñe ama’e ao. Tsy mitolom-pandilatse ze nahaisak’ aze naho mahafohiñ’aze.
Jokainen, joka hänessä pysyy, ei hän syntiä tee; mutta jokainen, joka syntiä tekee, ei se ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 O keleiakoo, asoao tsy ho fañahie’ ondaty. Vantañe ty mpitolon-kavantañañe, hambañe amy te Ie ro vantañe.
Lapsukaiset, älkäät antako kenenkään teitänne vietellä. Joka vanhurskautta tekee, se on vanhurskas, niinkuin hänkin vanhurskas on.
8 Mpiamy mpañìnjey ze mandilatse avao, amy te mpandilatse boak’ am-baloha’e i mpañìnjey. Niboake i Anan’ Añaharey handrotsake o sata’ i mpañijeio.
Joka syntiä tekee, hän on perkeleestä; sillä perkele tekee syntiä alusta. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän perkeleen työt särkis.
9 Tsy mitolon-kakeo ty nasaman’ Añahare, amy te mimoneñe ama’e ao i doria’ey, vaho tsy hai’e ty mandilatse, amy t’ie nasaman’ Añahare.
Jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei se syntiä tee; sillä hänen siemenensä pysyy hänessä, ja ei hän taida syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10 Zao ty mampalange o anan’ Añahareo naho o ana’ i mpañìnjeio: tsy anan’ Añahare ty tsy mpanao havantañañe naho ty tsy mikoko rahalahy.
Siitä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, ei se ole Jumalasta, ja joka ei rakasta veljeänsä.
11 Inao i entañe jinanji’ areo am-baloha’ey: t’ie hifampikoko,
Sillä tämä on ilmoitus, jonka te alusta kuulitte, että me toinen toistamme rakastaisimme.
12 tsy manahak’ i Kaina nimpiamy ratiy, ie namono an-drahalahi’e. Aa ino ty talim-pamonoa’e aze? Ie niraty sata, vaho nivantañe o an-drahalahi’eo.
Ei niinkuin Kain, joka pahasta oli, ja tappoi veljensä; ja minkätähden hän tappoi hänen? Sillä hänen työnsä olivat pahat, ja hänen veljensä vanhurskaat.
13 Ko latsa, ry longo, naho malaiñe anahareo ty voatse toy.
Älkäät ihmetelkö, minun veljeni, jos teitä maailma vihaa.
14 Fohin-tika te, nienga i havilasiy homb’ an-kaveloñe ao tika mpikoko longo. Mimoneñe an-kavilasy ao ty tsy mikoko.
Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään siirretyt, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljeänsä rakasta, se pysyy kuolemassa.
15 Ndra ia ia malain-dongo ro mpamono ondaty, le fohi’ areo te tsy imoneñan-kaveloñe nainai’e ty mpañoho-doza. (aiōnios )
Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja; ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole ijankaikkinen elämä pysyvä. (aiōnios )
16 Inao ty aharendrehan-tika fikokoañe: toe ie namoe-ay ho an-tika. Aa le hamoe-ay ho an-drolongo ka tika.
Siitä me tunsimme rakkauden, että hän on henkensä meidän edestämme pannut; niin pitää meidän veljeimme edestä henkemme paneman.
17 Ze manañe ty vara’ ty voatse toy, ie mahaoniñe ty paia’ i longo’ey, naho mampigaben-troke, aia te ho ama’e ty fikokoan’ Añahare.
Mutta jos jollakin olis tämän maailman hyvyyttä, ja näkis veljensä tarvitseman, ja sulkee sydämensä häneltä, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hänessä?
18 Ry keleiakoo, asoao tsy hikoko an-tsaontsy ndra am-pameleke avao, fa an-tsata naho hatò.
Lapsukaiseni, älkäämme rakastako sanalla eli kielellä, vaan työllä ja totuudella.
19 Inao ty aharendrehan-tika te mpiama’ ty hatò, hampazava troke añatrefa’e eo,
Siitä me tiedämme, että me totuudesta olemme ja taidamme hänen edessänsä meidän sydämemme hillitä,
20 ie sisien-troke, jabajaba te amo arofon-tikañeo t’i Andrianañahare, kila arofoana’e.
Että jos meidän sydämemme tuomitsee meitä, niin on Jumala suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Ry rañetse, naho tsy mamàtse antika o tron-tikañeo, le mirearea mahafañatreke an’ Andrianañahare,
Te rakkahimmat! jos ei meidän sydämemme tuomitse meitä, niin meillä on turva Jumalaan.
22 le ndra inoñ’ inoñe ihalalian-tika, ho rambeseñe, amy t’ie mpañambeñe o lili’eo vaho manao ze mahafale am-pivazohoa’e.
Ja mitä me anomme, niin me saamme häneltä, että me hänen käskynsä pidämme ja teemme, mitä hänelle kelpaa.
23 Inao ty lili’e: te atokisan-tika i tahinan’ Ana’e, Iesoà Norizañey, naho hifampikoko, hambañe amy nandilia’ey.
Ja tämä on hänen käskynsä, että me hänen Poikansa Jesuksen Kristuksen nimen päälle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niinkuin hän käskyn meille antoi.
24 Mimoneñe ama’e ao ze mpañambeñe o lili’eo, naho ie ro ama’e ao. Le ty ahafohinan-tika te imoneña’e, i Arofo’e natolo’e aman-tikañey.
Ja joka hänen käskynsä pitää, se pysyy hänessä ja hän siinä, ja siitä me tiedämme, että hän meissä pysyy, siitä Hengestä, jonka hän meille antoi.