Psalmi 92

1 Dziesma svētdienā dziedama. Laba lieta ir, To Kungu slavēt un dziedāt Tavam Vārdam, Tu Visuaugstākais,

Psalmi sabbatina veisattava. Hyvä on Herraa kiittää, ja veisata kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein Ylimmäinen.

2 Rītos izteikt Tavu žēlastību un naktīs Tavu uzticību,

Aamulla julistaa armoas, ja ehtoolla totuuttas,

3 Uz tām desmit stīgām un uz stabulēm, ar spēlēšanu uz koklēm.

Kymmenkielisellä ja psaltarilla, soittain kanteleilla.

4 Jo, Kungs, Tu mani iepriecini ar Saviem darbiem; es gavilēju par to, ko Tava roka dara.

Sillä sinä ilahutit minua, Herra, sinun teoissas: ja minä iloiten kerskaan kättes töitä.

5 Ak Kungs, cik lieli ir Tavi darbi, cik ļoti dziļas Tavas domas!

Herra, kuinka sinun tekos ovat niin suuret? Sinun ajatukses ovat ylen syvät.

6 Nejēga to neatzīst, un ģeķis to nesaprot.

Hullu ei usko sitä, ja tomppeli ei ymmärrä niitä.

7 Gan bezdievīgie zaļo kā zāle, un visi ļauna darītāji zeļ; tomēr tie top izdeldēti mūžīgi mūžam.

Jumalattomat viheriöitsevät niinkuin ruoho, ja pahointekiät kaikki kukoistavat, siihenasti kuin he hukkuvat ijankaikkisesti.

8 Bet Tu, Kungs, esi tas augstākais mūžīgi.

Mutta sinä, Herra, olet korkein, ja pysyt ijankaikkisesti.

9 Jo redzi, Tavi ienaidnieki, ak Kungs, redzi, Tavi ienaidnieki iet bojā, visi ļaundarītāji top izkaisīti.

Sillä katso, sinun vihollises, Herra, katso, sinun vihollises pitää katooman, ja kaikki pahantekiät pitää hajoitettaman.

10 Bet Tu paaugstini manu ragu kā vērša ragu; es esmu apliets ar jaunu eļļu.

Mutta minun sarveni tulee korotetuksi niinkuin yksisarvisen, ja minä voidellaan tuoreella öljyllä,

11 Un manas acis uzlūko ar prieku manus nicinātājus, manas ausis iepriecinājās par tiem, kas ļaunā prātā pret mani ceļas.

Ja minun silmäni näkevät viholliseni, ja minun korvani kuulevat pahoja, jotka heitänsä asettavat minua vastaan.

12 Taisnais zaļo kā palma koks, viņš aug kā ciedru koks uz Lībanus.

Vanhurskaan pitää viheriöitsemän niinkuin palmupuu, ja kasvaman niinkuin sedripuu Libanonissa.

13 Kas Tā Kunga namā ir stādīti, tie zaļo mūsu Dieva pagalmos.

Jotka ovat istutetut Herran huoneessa, pitää viheriöitsemän meidän Jumalamme kartanoissa.

14 Vēl pašā vecumā tie nes augļus, tie ir auglīgi un zaļi,

Heidän pitää vesoman vielä vanhuudessansa, hedelmälliset ja vihannat oleman,

15 Un stāsta, ka Tas Kungs, mans patvērums, ir taisns, un netaisnības nav pie Viņa.

Ja julistaman, että Herra on niin hurskas, minun turvani, ja ei ole hänessä vääryyttä.