Psalmorum 94

1 Psalmus ipsi David, quarta sabbati. Deus ultionum Dominus; Deus ultionum libere egit.

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

2 Exaltare, qui judicas terram; redde retributionem superbis.

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

3 Usquequo peccatores, Domine, usquequo peccatores gloriabuntur;

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

4 effabuntur et loquentur iniquitatem; loquentur omnes qui operantur injustitiam?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

5 Populum tuum, Domine, humiliaverunt, et hæreditatem tuam vexaverunt.

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

6 Viduam et advenam interfecerunt, et pupillos occiderunt.

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

7 Et dixerunt: Non videbit Dominus, nec intelliget Deus Jacob.

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

8 Intelligite, insipientes in populo; et stulti, aliquando sapite.

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

9 Qui plantavit aurem non audiet? aut qui finxit oculum non considerat?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

10 Qui corripit gentes non arguet, qui docet hominem scientiam?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 Dominus scit cogitationes hominum, quoniam vanæ sunt.

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

12 Beatus homo quem tu erudieris, Domine, et de lege tua docueris eum:

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

13 ut mitiges ei a diebus malis, donec fodiatur peccatori fovea.

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

14 Quia non repellet Dominus plebem suam, et hæreditatem suam non derelinquet,

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

15 quoadusque justitia convertatur in judicium: et qui juxta illam, omnes qui recto sunt corde.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

16 Quis consurget mihi adversus malignantes? aut quis stabit mecum adversus operantes iniquitatem?

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

17 Nisi quia Dominus adjuvit me, paulominus habitasset in inferno anima mea. (questioned)

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

18 Si dicebam: Motus est pes meus: misericordia tua, Domine, adjuvabat me.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

19 Secundum multitudinem dolorum meorum in corde meo, consolationes tuæ lætificaverunt animam meam.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

20 Numquid adhæret tibi sedes iniquitatis, qui fingis laborem in præcepto?

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

21 Captabunt in animam justi, et sanguinem innocentem condemnabunt.

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

22 Et factus est mihi Dominus in refugium, et Deus meus in adjutorium spei meæ.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

23 Et reddet illis iniquitatem ipsorum, et in malitia eorum disperdet eos: disperdet illos Dominus Deus noster.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.