Psalmorum 89
1 Intellectus Ethan Ezrahitæ. Misericordias Domini in æternum cantabo; in generationem et generationem annuntiabo veritatem tuam in ore meo.
Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,
2 Quoniam dixisti: In æternum misericordia ædificabitur in cælis; præparabitur veritas tua in eis.
Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.
3 Disposui testamentum electis meis; juravi David servo meo:
Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:
4 Usque in æternum præparabo semen tuum, et ædificabo in generationem et generationem sedem tuam.
Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)
5 Confitebuntur cæli mirabilia tua, Domine; etenim veritatem tuam in ecclesia sanctorum.
Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.
6 Quoniam quis in nubibus æquabitur Domino; similis erit Deo in filiis Dei?
Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?
7 Deus, qui glorificatur in consilio sanctorum, magnus et terribilis super omnes qui in circuitu ejus sunt.
Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.
8 Domine Deus virtutum, quis similis tibi? potens es, Domine, et veritas tua in circuitu tuo.
Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.
9 Tu dominaris potestati maris; motum autem fluctuum ejus tu mitigas.
Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.
10 Tu humiliasti, sicut vulneratum, superbum; in brachio virtutis tuæ dispersisti inimicos tuos.
Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.
11 Tui sunt cæli, et tua est terra: orbem terræ, et plenitudinem ejus tu fundasti;
Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.
12 aquilonem et mare tu creasti. Thabor et Hermon in nomine tuo exsultabunt:
Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.
13 tuum brachium cum potentia. Firmetur manus tua, et exaltetur dextera tua:
Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.
14 justitia et judicium præparatio sedis tuæ: misericordia et veritas præcedent faciem tuam.
Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
15 Beatus populus qui scit jubilationem: Domine, in lumine vultus tui ambulabunt,
Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.
16 et in nomine tuo exsultabunt tota die, et in justitia tua exaltabuntur.
Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.
17 Quoniam gloria virtutis eorum tu es, et in beneplacito tuo exaltabitur cornu nostrum.
Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.
18 Quia Domini est assumptio nostra, et sancti Israël regis nostri.
Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.
19 Tunc locutus es in visione sanctis tuis, et dixisti: Posui adjutorium in potente, et exaltavi electum de plebe mea.
Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
20 Inveni David, servum meum; oleo sancto meo unxi eum.
Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.
21 Manus enim mea auxiliabitur ei, et brachium meum confortabit eum.
Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.
22 Nihil proficiet inimicus in eo, et filius iniquitatis non apponet nocere ei.
Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.
23 Et concidam a facie ipsius inimicos ejus, et odientes eum in fugam convertam.
Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.
24 Et veritas mea et misericordia mea cum ipso, et in nomine meo exaltabitur cornu ejus.
Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.
25 Et ponam in mari manum ejus, et in fluminibus dexteram ejus.
Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.
26 Ipse invocabit me: Pater meus es tu, Deus meus, et susceptor salutis meæ.
Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.
27 Et ego primogenitum ponam illum, excelsum præ regibus terræ.
Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.
28 In æternum servabo illi misericordiam meam, et testamentum meum fidele ipsi.
Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.
29 Et ponam in sæculum sæculi semen ejus, et thronum ejus sicut dies cæli.
Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
30 Si autem dereliquerint filii ejus legem meam, et in judiciis meis non ambulaverint;
Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
31 si justitias meas profanaverint, et mandata mea non custodierint:
Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
32 visitabo in virga iniquitates eorum, et in verberibus peccata eorum;
Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
33 misericordiam autem meam non dispergam ab eo, neque nocebo in veritate mea,
Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
34 neque profanabo testamentum meum: et quæ procedunt de labiis meis non faciam irrita.
En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
35 Semel juravi in sancto meo, si David mentiar:
Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
36 semen ejus in æternum manebit. Et thronus ejus sicut sol in conspectu meo,
Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
37 et sicut luna perfecta in æternum, et testis in cælo fidelis.
Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)
38 Tu vero repulisti et despexisti; distulisti christum tuum.
Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
39 Evertisti testamentum servi tui; profanasti in terra sanctuarium ejus.
Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
40 Destruxisti omnes sepes ejus; posuisti firmamentum ejus formidinem.
Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
41 Diripuerunt eum omnes transeuntes viam; factus est opprobrium vicinis suis.
Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
42 Exaltasti dexteram deprimentium eum; lætificasti omnes inimicos ejus.
Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
43 Avertisti adjutorium gladii ejus, et non es auxiliatus ei in bello.
Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
44 Destruxisti eum ab emundatione, et sedem ejus in terram collisisti.
Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
45 Minorasti dies temporis ejus; perfudisti eum confusione.
Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)
46 Usquequo, Domine, avertis in finem? exardescet sicut ignis ira tua?
Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
47 Memorare quæ mea substantia: numquid enim vane constituisti omnes filios hominum?
Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? (Sela) (Sheol h7585)
49 Ubi sunt misericordiæ tuæ antiquæ, Domine, sicut jurasti David in veritate tua?
Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
50 Memor esto, Domine, opprobrii servorum tuorum, quod continui in sinu meo, multarum gentium:
Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
51 quod exprobraverunt inimici tui, Domine; quod exprobraverunt commutationem christi tui.
Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
52 Benedictus Dominus in æternum. Fiat, fiat.
Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!
