Psalmorum 18
1 In finem. Puero Domini David, qui locutus est Domino verba cantici hujus, in die qua eripuit eum Dominus de manu omnium inimicorum ejus, et de manu Saul, et dixit: Diligam te, Domine, fortitudo mea.
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Dominus firmamentum meum, et refugium meum, et liberator meus. Deus meus adjutor meus, et sperabo in eum; protector meus, et cornu salutis meæ, et susceptor meus.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 Laudans invocabo Dominum, et ab inimicis meis salvus ero.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Circumdederunt me dolores mortis, et torrentes iniquitatis conturbaverunt me.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 In tribulatione mea invocavi Dominum, et ad Deum meum clamavi: et exaudivit de templo sancto suo vocem meam; et clamor meus in conspectu ejus introivit in aures ejus.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Commota est, et contremuit terra; fundamenta montium conturbata sunt, et commota sunt: quoniam iratus est eis.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Ascendit fumus in ira ejus, et ignis a facie ejus exarsit; carbones succensi sunt ab eo.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Inclinavit cælos, et descendit, et caligo sub pedibus ejus.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Et ascendit super cherubim, et volavit; volavit super pennas ventorum.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Et posuit tenebras latibulum suum; in circuitu ejus tabernaculum ejus, tenebrosa aqua in nubibus aëris.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Præ fulgore in conspectu ejus nubes transierunt; grando et carbones ignis.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Et intonuit de cælo Dominus, et Altissimus dedit vocem suam: grando et carbones ignis.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Et misit sagittas suas, et dissipavit eos; fulgura multiplicavit, et conturbavit eos.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Et apparuerunt fontes aquarum, et revelata sunt fundamenta orbis terrarum, ab increpatione tua, Domine, ab inspiratione spiritus iræ tuæ.
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Misit de summo, et accepit me; et assumpsit me de aquis multis.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 Eripuit me de inimicis meis fortissimis, et ab his qui oderunt me. Quoniam confortati sunt super me;
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 prævenerunt me in die afflictionis meæ: et factus est Dominus protector meus.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Et eduxit me in latitudinem; salvum me fecit, quoniam voluit me,
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum retribuet mihi:
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 quia custodivi vias Domini, nec impie gessi a Deo meo;
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 quoniam omnia judicia ejus in conspectu meo, et justitias ejus non repuli a me.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Et ero immaculatus cum eo; et observabo me ab iniquitate mea.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Et retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum in conspectu oculorum ejus.
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Cum sancto sanctus eris, et cum viro innocente innocens eris,
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 et cum electo electus eris, et cum perverso perverteris.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Quoniam tu populum humilem salvum facies, et oculos superborum humiliabis.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Quoniam tu illuminas lucernam meam, Domine; Deus meus, illumina tenebras meas.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Quoniam in te eripiar a tentatione; et in Deo meo transgrediar murum.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Deus meus, impolluta via ejus; eloquia Domini igne examinata: protector est omnium sperantium in se.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Quoniam quis deus præter Dominum? aut quis deus præter Deum nostrum?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Deus qui præcinxit me virtute, et posuit immaculatam viam meam;
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 qui perfecit pedes meos tamquam cervorum, et super excelsa statuens me;
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 qui docet manus meas ad prælium. Et posuisti, ut arcum æreum, brachia mea,
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 et dedisti mihi protectionem salutis tuæ: et dextera tua suscepit me, et disciplina tua correxit me in finem, et disciplina tua ipsa me docebit.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Dilatasti gressus meos subtus me, et non sunt infirmata vestigia mea.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Persequar inimicos meos, et comprehendam illos; et non convertar donec deficiant.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Confringam illos, nec poterunt stare; cadent subtus pedes meos.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Et præcinxisti me virtute ad bellum, et supplantasti insurgentes in me subtus me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Et inimicos meos dedisti mihi dorsum, et odientes me disperdidisti.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Clamaverunt, nec erat qui salvos faceret; ad Dominum, nec exaudivit eos.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Et comminuam eos ut pulverem ante faciem venti; ut lutum platearum delebo eos.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Eripies me de contradictionibus populi; constitues me in caput gentium.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Populus quem non cognovi servivit mihi; in auditu auris obedivit mihi.
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 Filii alieni mentiti sunt mihi, filii alieni inveterati sunt, et claudicaverunt a semitis suis.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltetur Deus salutis meæ.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 Deus qui das vindictas mihi, et subdis populos sub me; liberator meus de inimicis meis iracundis.
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 Et ab insurgentibus in me exaltabis me; a viro iniquo eripies me.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Propterea confitebor tibi in nationibus, Domine, et nomini tuo psalmum dicam;
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 magnificans salutes regis ejus, et faciens misericordiam christo suo David, et semini ejus usque in sæculum.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
