Job 27

1 Addidit quoque Job, assumens parabolam suam, et dixit:

Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:

2 Vivit Deus, qui abstulit judicium meum, et Omnipotens, qui ad amaritudinem adduxit animam meam.

Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:

3 Quia donec superest halitus in me, et spiritus Dei in naribus meis,

Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,

4 non loquentur labia mea iniquitatem, nec lingua mea meditabitur mendacium.

Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.

5 Absit a me ut justos vos esse judicem: donec deficiam, non recedam ab innocentia mea.

Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.

6 Justificationem meam, quam cœpi tenere, non deseram: neque enim reprehendit me cor meum in omni vita mea.

Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.

7 Sit ut impius, inimicus meus, et adversarius meus quasi iniquus.

Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.

8 Quæ est enim spes hypocritæ, si avare rapiat, et non liberet Deus animam ejus?

Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?

9 Numquid Deus audiet clamorem ejus, cum venerit super eum angustia?

Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?

10 aut poterit in Omnipotente delectari, et invocare Deum omni tempore?

Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?

11 Docebo vos per manum Dei quæ Omnipotens habeat, nec abscondam.

Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.

12 Ecce vos omnes nostis: et quid sine causa vana loquimini?

Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?

13 Hæc est pars hominis impii apud Deum, et hæreditas violentorum, quam ob Omnipotente suscipient.

Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:

14 Si multiplicati fuerint filii ejus, in gladio erunt, et nepotes ejus non saturabuntur pane:

Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.

15 qui reliqui fuerint ex eo sepelientur in interitu, et viduæ illius non plorabunt.

Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.

16 Si comportaverit quasi terram argentum, et sicut lutum præparaverit vestimenta:

Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,

17 præparabit quidem, sed justus vestietur illis, et argentum innocens dividet.

Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.

18 Ædificavit sicut tinea domum suam, et sicut custos fecit umbraculum.

Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.

19 Dives, cum dormierit, nihil secum auferet: aperiet oculos suos, et nihil inveniet.

Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.

20 Apprehendet eum quasi aqua inopia: nocte opprimet eum tempestas.

Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.

21 Tollet eum ventus urens, et auferet, et velut turbo rapiet eum de loco suo.

Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.

22 Et mittet super eum, et non parcet: de manu ejus fugiens fugiet.

Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.

23 Stringet super eum manus suas, et sibilabit super illum, intuens locum ejus.

Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.