Job 20

1 Respondens autem Sophar Naamathites, dixit:

Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:

2 Idcirco cogitationes meæ variæ succedunt sibi, et mens in diversa rapitur.

Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.

3 Doctrinam qua me arguis audiam, et spiritus intelligentiæ meæ respondebit mihi.

Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.

4 Hoc scio a principio, ex quo positus est homo super terram,

Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,

5 quod laus impiorum brevis sit, et gaudium hypocritæ ad instar puncti.

Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.

6 Si ascenderit usque ad cælum superbia ejus, et caput ejus nubes tetigerit,

Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;

7 quasi sterquilinium in fine perdetur, et qui eum viderant, dicent: Ubi est?

Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?

8 Velut somnium avolans non invenietur: transiet sicut visio nocturna.

Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.

9 Oculus qui eum viderat non videbit, neque ultra intuebitur eum locus suus.

Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.

10 Filii ejus atterentur egestate, et manus illius reddent ei dolorem suum.

Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.

11 Ossa ejus implebuntur vitiis adolescentiæ ejus, et cum eo in pulvere dormient.

Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.

12 Cum enim dulce fuerit in ore ejus malum, abscondet illud sub lingua sua.

Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.

13 Parcet illi, et non derelinquet illud, et celabit in gutture suo.

Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.

14 Panis ejus in utero illius vertetur in fel aspidum intrinsecus.

Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.

15 Divitias quas devoravit evomet, et de ventre illius extrahet eas Deus.

Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.

16 Caput aspidum suget, et occidet eum lingua viperæ.

Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.

17 (Non videat rivulos fluminis, torrentes mellis et butyri.)

Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.

18 Luet quæ fecit omnia, nec tamen consumetur: juxta multitudinem adinventionum suarum, sic et sustinebit.

Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.

19 Quoniam confringens nudavit pauperes: domum rapuit, et non ædificavit eam.

Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.

20 Nec est satiatus venter ejus: et cum habuerit quæ concupierat, possidere non poterit.

Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.

21 Non remansit de cibo ejus, et propterea nihil permanebit de bonis ejus.

Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.

22 Cum satiatus fuerit, arctabitur: æstuabit, et omnis dolor irruet super eum.

Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.

23 Utinam impleatur venter ejus, ut emittat in eum iram furoris sui, et pluat super illum bellum suum.

Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.

24 Fugiet arma ferrea, et irruet in arcum æreum.

Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.

25 Eductus, et egrediens de vagina sua, et fulgurans in amaritudine sua: vadent et venient super eum horribiles.

Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.

26 Omnes tenebræ absconditæ sunt in occultis ejus; devorabit eum ignis qui non succenditur: affligetur relictus in tabernaculo suo.

Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.

27 Revelabunt cæli iniquitatem ejus, et terra consurget adversus eum.

Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.

28 Apertum erit germen domus illius: detrahetur in die furoris Dei.

Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.

29 Hæc est pars hominis impii a Deo, et hæreditas verborum ejus a Domino.

Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.