Psalmorum 89
1 Intellectus Ethan Ezrahitæ. Misericordias Domini in æternum cantabo. In generationem et generationem annunciabo veritatem tuam in ore meo.
Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
2 Quoniam dixisti: In æternum misericordia ædificabitur in cælis: præparabitur veritas tua in eis.
Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
3 Disposui testamentum electis meis, iuravi David servo meo:
"Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
4 usque in æternum præparabo semen tuum. Et ædificabo in generationem, et generationem sedem tuam.
'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". (Sela)
5 Confitebuntur cæli mirabilia tua Domine: etenim veritatem tuam in ecclesia sanctorum.
Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra, ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
6 Quoniam quis in nubibus æquabitur Domino: similis erit Deo in filiis Dei?
Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?
7 Deus, qui glorificatur in consilio sanctorum: magnus et terribilis super omnes qui in circuitu eius sunt.
Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa, peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
8 Domine Deus virtutum quis similis tibi? potens es Domine, et veritas tua in circuitu tuo.
Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
9 Tu dominaris potestati maris: motum autem fluctuum eius tu mitigas.
Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.
10 Tu humiliasti sicut vulneratum, superbum: in brachio virtutis tuæ dispersisti inimicos tuos.
Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen; väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
11 Tui sunt cæli, et tua est terra, orbem terræ et plenitudinem eius tu fundasti:
Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa; maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
12 aquilonem, et mare tu creasti. Thabor et Hermon in nomine tuo exultabunt:
Sinä loit pohjoisen ja etelän; sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.
13 tuum brachium cum potentia. Firmetur manus tua, et exaltetur dextera tua:
Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
14 iustitia et iudicium præparatio sedis tuæ. Misericordia et veritas præcedent faciem tuam:
Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
15 beatus populus, qui scit iubilationem. Domine, in lumine vultus tui ambulabunt,
Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun, ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!
16 et in nomine tuo exultabunt tota die: et in iustitia tua exaltabuntur.
He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä, ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
17 Quoniam gloria virtutis eorum tu es: et in beneplacito tuo exaltabitur cornu nostrum.
Sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme.
18 Quia Domini est assumptio nostra: et sancti Israel regis nostri.
Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa, meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
19 Tunc locutus es in visione sanctis tuis, et dixisti: Posui adiutorium in potente: et exaltavi electum de plebe mea.
Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit: "Minä olen pannut avun sankarin käteen, olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
20 Inveni David servum meum: oleo sancto meo unxi eum.
minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.
21 Manus enim mea auxiliabitur ei: et brachium meum confortabit eum.
Minun käteni on lujasti tukeva häntä, minun käsivarteni on häntä vahvistava.
22 Nihil proficiet inimicus in eo, et filius iniquitatis non apponet nocere ei.
Ei vihollinen yllätä häntä, eikä vääryyden mies häntä sorra;
23 Et concidam a facie ipsius inimicos eius: et odientes eum in fugam convertam.
vaan minä hävitän hänen ahdistajansa hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.
24 Et veritas mea, et misericordia mea cum ipso: et in nomine meo exaltabitur cornu eius.
Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
25 Et ponam in mari manum eius: et in fluminibus dexteram eius.
Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
26 Ipse invocabit me: Pater meus es tu: Deus meus, et susceptor salutis meæ:
Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.
27 Et ego primogenitum ponam illum excelsum præ regibus terræ.
Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.
28 In æternum servabo illi misericordiam meam: et testamentum meum fidele ipsi.
Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
29 Et ponam in sæculum sæculi semen eius: et thronum eius sicut dies cæli.
Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.
30 Si autem dereliquerint filii eius legem meam: et in iudiciis meis non ambulaverint:
Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
31 Si iustitias meas profanaverint: et mandata mea non custodierint:
jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni,
32 Visitabo in virga iniquitates eorum: et in verberibus peccata eorum.
niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;
33 Misericordiam autem meam non dispergam ab eo: neque nocebo in veritate mea:
mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.
34 Neque profanabo testamentum meum: et quæ procedunt de labiis meis non faciam irrita.
En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
35 Semel iuravi in sancto meo, si David mentiar:
Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
36 semen eius in æternum manebit. Et thronus eius sicut Sol in conspectu meo,
'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
37 et sicut Luna perfecta in æternum: et testis in cælo fidelis.
se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." (Sela)
38 Tu vero repulisti et despexisti: distulisti Christum tuum.
Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
39 Evertisti testamentum servi tui: profanasti in terra Sanctuarium eius.
Sinä olet purkanut palvelijasi liiton, olet häväissyt hänen kruununsa, olet heittänyt sen maahan.
40 Destruxisti omnes sepes eius: posuisti firmamentum eius formidinem.
Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa, olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
41 Diripuerunt eum omnes transeuntes viam: factus est opprobrium vicinis suis.
Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet, hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
42 Exaltasti dexteram deprimentium eum: lætificasti omnes inimicos eius.
Sinä olet korottanut hänen vihollistensa oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehillensä.
43 Avertisti adiutorium gladii eius: et non es auxiliatus ei in bello.
Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
44 Destruxisti eum ab emundatione: et sedem eius in terram collisisti.
Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
45 Minorasti dies temporis eius: perfudisti eum confusione.
Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät, olet hänet häpeällä peittänyt. (Sela)
46 Usquequo Domine avertis in finem: exardescet sicut ignis ira tua?
Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket? Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
47 Memorare quæ mea substantia: numquid enim vane constituisti omnes filios hominum?
Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? (Sela) (Sheol h7585)
49 Ubi sunt misericordiæ tuæ antiquæ Domine, sicut iurasti David in veritate tua?
Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi, jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
50 Memor esto Domine opprobrii servorum tuorum (quod continui in sinu meo) multarum gentium.
Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
51 Quod exprobraverunt inimici tui Domine, quod exprobraverunt commutationem Christi tui.
kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat, herjaavat sinun voideltusi askeleita.
52 Benedictus Dominus in æternum: fiat, fiat.
Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.
