Psalmorum 78
1 Intellectus Asaph. Attendite popule meus legem meam: inclinate aurem vestram in verba oris mei.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 Aperiam in parabolis os meum: loquar propositiones ab initio.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 Quanta audivimus et cognovimus ea: et patres nostri narraverunt nobis.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 Non sunt occultata a filiis eorum, in generatione altera. Narrantes laudes Domini, et virtutes eius, et mirabilia eius quæ fecit.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 Et suscitavit testimonium in Iacob: et legem posuit in Israel. Quanta mandavit patribus nostris nota facere ea filiis suis:
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 ut cognoscat generatio altera. Filii qui nascentur, et exurgent, et narrabunt filiis suis,
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Ut ponant in Deo spem suam, et non obliviscantur operum Dei: et mandata eius exquirant.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Ne fiant sicut patres eorum: generatio prava et exasperans. Generatio, quæ non direxit cor suum: et non est creditus cum Deo spiritus eius.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 Filii Ephrem intendentes et mittentes arcum: conversi sunt in die belli.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 Non custodierunt testamentum Dei, et in lege eius noluerunt ambulare.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 Et obliti sunt benefactorum eius, et mirabilium eius quæ ostendit eis.
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 Coram patribus eorum fecit mirabilia in terra Ægypti, in campo Taneos.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 Interrupit mare, et perduxit eos: et statuit aquas quasi in utre.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 Et deduxit eos in nube diei: et tota nocte in illuminatione ignis.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 Interrupit petram in eremo: et adaquavit eos velut in abysso multa.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 Et eduxit aquam de petra: et deduxit tamquam flumina aquas.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 Et apposuerunt adhuc peccare ei: in iram excitaverunt Excelsum in inaquoso.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 Et tentaverunt Deum in cordibus suis: ut peterent escas animabus suis.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 Et male locuti sunt de Deo: dixerunt: Numquid poterit Deus parare mensam in deserto?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Quoniam percussit petram, et fluxerunt aquæ, et torrentes inundaverunt. Numquid et panem poterit dare, aut parare mensam populo suo?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Ideo audivit Dominus, et distulit: et ignis accensus est in Iacob, et ira ascendit in Israel:
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Quia non crediderunt in Deo, nec speraverunt in salutari eius:
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Et mandavit nubibus desuper, et ianuas cæli aperuit.
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 Et pluit illis manna ad manducandum, et panem cæli dedit eis.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Panem angelorum manducavit homo: cibaria misit eis in abundantia.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 Transtulit Austrum de cælo: et induxit in virtute sua Africum.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 Et pluit super eos sicut pulverem carnes, et sicut arenam maris volatilia pennata.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 Et ceciderunt in medio castrorum eorum: circa tabernacula eorum.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 Et manducaverunt et saturati sunt nimis, et desiderium eorum attulit eis:
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 non sunt fraudati a desiderio suo. Adhuc escæ eorum erant in ore ipsorum,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 et ira Dei ascendit super eos. Et occidit pingues eorum, et electos Israel impedivit.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 In omnibus his peccaverunt adhuc: et non crediderunt in mirabilibus eius.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 Et defecerunt in vanitate dies eorum: et anni eorum cum festinatione.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 Cum occideret eos, quærebant eum: et revertebantur, et diluculo veniebant ad eum.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 Et rememorati sunt quia Deus adiutor est eorum: et Deus excelsus redemptor eorum est.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Et dilexerunt eum in ore suo, et lingua sua mentiti sunt ei:
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 Cor autem eorum non erat rectum cum eo: nec fideles habiti sunt in testamento eius.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 Ipse autem est misericors, et propitius fiet peccatis eorum: et non disperdet eos. Et abundavit ut averteret iram suam: et non accendit omnem iram suam:
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 Et recordatus est quia caro sunt: spiritus vadens, et non rediens.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 Quoties exacerbaverunt eum in deserto, in iram concitaverunt eum in inaquoso?
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Et conversi sunt, et tentaverunt Deum: et sanctum Israel exacerbaverunt.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 Non sunt recordati manus eius, die qua redemit eos de manu tribulantis,
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 Sicut posuit in Ægypto signa sua, et prodigia sua in campo Taneos.
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 Et convertit in sanguinem flumina eorum, et imbres eorum, ne biberent.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 Misit in eos cœnomyiam, et comedit eos: et ranam, et disperdidit eos.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 Et dedit ærugini fructus eorum: et labores eorum locustæ.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 Et occidit in grandine vineas eorum: et moros eorum in pruina.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 Et tradidit grandini iumenta eorum: et possessionem eorum igni.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 Misit in eos iram indignationis suæ: indignationem, et iram, et tribulationem: immissiones per angelos malos.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 Viam fecit semitæ iræ suæ, non pepercit a morte animabus eorum: et iumenta eorum in morte conclusit.
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 Et percussit omne primogenitum in terra Ægypti: primitias omnis laboris eorum in tabernaculis Cham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 Et abstulit sicut oves populum suum: et perduxit eos tamquam gregem in deserto.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 Et deduxit eos in spe, et non timuerunt: et inimicos eorum operuit mare.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 Et induxit eos in montem sanctificationis suæ, montem, quem acquisivit dextera eius. Et eiecit a facie eorum Gentes: et sorte divisit eis terram in funiculo distributionis.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 Et habitare fecit in tabernaculis eorum tribus Israel.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Et tentaverunt, et exacerbaverunt Deum excelsum: et testimonia eius non custodierunt.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 Et averterunt se, et non servaverunt pactum: quemadmodum patres eorum, conversi sunt in arcum pravum.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 In iram concitaverunt eum in collibus suis: et in sculptilibus suis ad æmulationem eum provocaverunt.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 Audivit Deus, et sprevit: et ad nihilum redegit valde Israel.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 Et repulit tabernaculum Silo, tabernaculum suum, ubi habitavit in hominibus.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 Et tradidit in captivitatem virtutem eorum: et pulchritudinem eorum in manus inimici.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 Et conclusit in gladio populum suum: et hereditatem suam sprevit.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Iuvenes eorum comedit ignis: et virgines eorum non sunt lamentatæ.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Sacerdotes eorum in gladio ceciderunt: et viduæ eorum non plorabantur.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 Et excitatus est tamquam dormiens Dominus, tamquam potens crapulatus a vino.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 Et percussit inimicos suos in posteriora: opprobrium sempiternum dedit illis.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 Et repulit tabernaculum Ioseph: et tribum Ephraim non elegit:
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 Sed elegit tribum Iuda, montem Sion quem dilexit.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 Et ædificavit sicut unicornium sanctificium suum in terra, quam fundavit in sæcula.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 Et elegit David servum suum, et sustulit eum de gregibus ovium: de post fœtantes accepit eum.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 Pascere Iacob servum suum, et Israel hereditatem suam:
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 Et pavit eos in innocentia cordis sui: et in intellectibus manuum suarum deduxit eos.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
