Psalmorum 73

1 Psalmus Asaph. Quam bonus Israel Deus his qui recto sunt corde!

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Mei autem pene moti sunt pedes: pene effusi sunt gressus mei.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Quia zelavi super iniquos, pacem peccatorum videns.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Quia non est respectus morti eorum: et firmamentum in plaga eorum.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 In labore hominum non sunt, et cum hominibus non flagellabuntur:

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Ideo tenuit eos superbia, operti sunt iniquitate et impietate sua.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Prodiit quasi ex adipe iniquitas eorum: transierunt in affectum cordis.

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Cogitaverunt, et locuti sunt nequitiam: iniquitatem in excelso locuti sunt.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Posuerunt in cælum os suum: et lingua eorum transivit in terra.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 Ideo convertetur populus meus hic: et dies pleni invenientur in eis.

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 Et dixerunt: Quomodo scit Deus, et si est scientia in excelso?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Ecce ipsi peccatores, et abundantes in sæculo, obtinuerunt divitias.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Et dixi: Ergo sine causa iustificavi cor meum, et lavi inter innocentes manus meas:

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 Et fui flagellatus tota die, et castigatio mea in matutinis.

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Si dicebam: Narrabo sic: ecce nationem filiorum tuorum reprobavi.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Existimabam ut cognoscerem hoc, labor est ante me:

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 Donec intrem in Sanctuarium Dei: et intelligam in novissimis eorum.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Verumtamen propter dolos posuisti eis: deiecisti eos dum allevarentur.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Quomodo facti sunt in desolationem, subito defecerunt: perierunt propter iniquitatem suam.

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 Velut somnium surgentium Domine, in civitate tua imaginem ipsorum ad nihilum rediges.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Quia inflammatum est cor meum, et renes mei commutati sunt:

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 et ego ad nihilum redactus sum, et nescivi.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Ut iumentum factus sum apud te: et ego semper tecum.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Tenuisti manum dexteram meam: et in voluntate tua deduxisti me, et cum gloria suscepisti me.

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Quid enim mihi est in cælo? et a te quid volui super terram?

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 Defecit caro mea et cor meum: Deus cordis mei, et pars mea Deus in æternum.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Quia ecce, qui elongant se a te, peribunt: perdidisti omnes, qui fornicantur abs te.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Mihi autem adhærere Deo bonum est: ponere in Domino Deo spem meam: ut annunciem omnes prædicationes tuas, in portis filiæ Sion.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.