Psalmorum 64

1 In finem, Psalmus David. Exaudi Deus orationem meam cum deprecor: a timore inimici eripe animam meam.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta.

2 Protexisti me a conventu malignantium: a multitudine operantium iniquitatem.

Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta,

3 Quia exacuerunt ut gladium linguas suas: intenderunt arcum rem amaram,

jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat,

4 ut sagittent in occultis immaculatum.

salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.

5 Subito sagittabunt eum, et non timebunt: firmaverunt sibi sermonem nequam. Narraverunt ut absconderent laqueos: dixerunt: Quis videbit eos?

He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?"

6 Scrutati sunt iniquitates: defecerunt scrutantes scrutinio. Accedet homo ad cor altum:

He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän.

7 et exaltabitur Deus. Sagittæ parvulorum factæ sunt plagæ eorum:

Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut.

8 et infirmatæ sunt contra eos linguæ eorum. Conturbati sunt omnes qui videbant eos:

He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään.

9 et timuit omnis homo. Et annunciaverunt opera Dei: et facta eius intellexerunt.

Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa.

10 Lætabitur iustus in Domino, et sperabit in eo, et laudabuntur omnes recti corde.

Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.