Psalmorum 37
1 Psalmus ipsi David. Noli æmulari in malignantibus: neque zelaveris facientes iniquitatem.
Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
2 Quoniam tamquam fœnum velociter arescent: et quemadmodum olera herbarum cito decident.
Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
3 Spera in Domino, et fac bonitatem: et inhabita terram, et pasceris in divitiis eius.
Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
4 Delectare in Domino: et dabit tibi petitiones cordis tui.
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
5 Revela Domino viam tuam, et spera in eo: et ipse faciet.
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
6 Et educet quasi lumen iustitiam tuam: et iudicium tuum tamquam meridiem:
Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
7 subditus esto Domino, et ora eum. Noli æmulari in eo, qui prosperatur in via sua: in homine faciente iniustitias.
Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
8 Desine ab ira, et derelinque furorem: noli æmulari ut maligneris.
Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
9 Quoniam qui malignantur, exterminabuntur: sustinentes autem Dominum, ipsi hereditabunt terram.
Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
10 Et adhuc pusillum, et non erit peccator: et quæres locum eius, et non invenies.
Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
11 Mansueti autem hereditabunt terram, et delectabuntur in multitudine pacis.
Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
12 Observabit peccator iustum: et stridebit super eum dentibus suis.
Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
13 Dominus autem irridebit eum: quoniam prospicit quod veniet dies eius.
mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
14 Gladium evaginaverunt peccatores: intenderunt arcum suum. Ut deiiciant pauperem et inopem: ut trucident rectos corde.
Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
15 Gladius eorum intret in corda ipsorum: et arcus eorum confringatur.
Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
16 Melius est modicum iusto, super divitias peccatorum multas.
Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
17 Quoniam brachia peccatorum conterentur: confirmat autem iustos Dominus.
Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
18 Novit Dominus dies immaculatorum: et hereditas eorum in æternum erit.
Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
19 Non confundentur in tempore malo, et in diebus famis saturabuntur:
Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
20 quia peccatores peribunt. Inimici vero Domini mox ut honorificati fuerint et exaltati: deficientes, quemadmodum fumus deficient.
Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
21 Mutuabitur peccator, et non solvet: iustus autem miseretur et tribuet.
Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
22 Quia benedicentes ei hereditabunt terram: maledicentes autem ei disperibunt.
Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
23 Apud Dominum gressus hominis dirigentur: et viam eius volet.
Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
24 Cum ceciderit, non collidetur: quia Dominus supponit manum suam.
Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
25 Iunior fui, etenim senui: et non vidi iustum derelictum, nec semen eius quærens panem.
Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
26 Tota die miseretur et commodat: et semen illius in benedictione erit.
Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
27 Declina a malo, et fac bonum: et inhabita in sæculum sæculi.
Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
28 Quia Dominus amat iudicium, et non derelinquet sanctos suos: in æternum conservabuntur. Iniusti punientur: et semen impiorum peribit.
Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
29 Iusti autem hereditabunt terram: et inhabitabunt in sæculum sæculi super eam.
Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
30 Os iusti meditabitur sapientiam, et lingua eius loquetur iudicium.
Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
31 Lex Dei eius in corde ipsius: et non supplantabuntur gressus eius.
Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
32 Considerat peccator iustum: et quærit mortificare eum.
Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
33 Dominus autem non derelinquet eum in manibus eius: nec damnabit eum cum iudicabitur illi.
Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
34 Expecta Dominum, et custodi viam eius: et exaltabit te ut hereditate capias terram: cum perierint peccatores videbis.
Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
35 Vidi impium superexaltatum, et elevatum sicut cedros Libani.
Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
36 Et transivi, et ecce non erat: et quæsivi eum, et non est inventus locus eius.
Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
37 Custodi innocentiam, et vide æquitatem: quoniam sunt reliquiæ homini pacifico.
Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
38 Iniusti autem disperibunt simul: reliquiæ impiorum interibunt.
mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
39 Salus autem iustorum a Domino: et protector eorum in tempore tribulationis.
Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
40 Et adiuvabit eos Dominus, et liberabit eos: et eruet eos a peccatoribus, et salvabit eos: quia speraverunt in eo.
Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
