Psalmorum 2

1 Quare fremuerunt Gentes, et populi meditati sunt inania? Astiterunt reges terræ, et principes convenerunt in unum adversus Dominum, et adversus Christum eius.

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?

2 Dirumpamus vincula eorum: et proiiciamus a nobis iugum ipsorum.

Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan:

3 Qui habitat in cælis irridebit eos: et Dominus subsannabit eos.

"Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä".

4 Tunc loquetur ad eos in ira sua, et in furore suo conturbabit eos.

Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä.

5 Ego autem constitutus sum rex ab eo super Sion montem sanctum eius, prædicans præceptum eius.

Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan:

6 Dominus dixit ad me: Filius meus es tu, ego hodie genui te.

"Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni".

7 Postula a me, et dabo tibi Gentes hereditatem tuam, et possessionem tuam terminos terræ.

Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Reges eos in virga ferrea, et tamquam vas figuli confringes eos.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.

9 Et nunc reges intelligite: erudimini qui iudicatis terram.

Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät."

10 Servite Domino in timore: et exultate ei cum tremore.

Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari.

11 Apprehendite disciplinam nequando irascatur Dominus, et pereatis de via iusta.

Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

12 Cum exarserit in brevi ira eius, beati omnes, qui confidunt in eo.

Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.