Psalmorum 18
1 In finem puero Domini David, qui locutus est Domino verba cantici huius, in die, qua eripuit eum Dominus de manu omnium inimicorum eius, et de manu Saul, et dixit: Diligam te Domine fortitudo mea:
Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 Dominus firmamentum meum, et refugium meum, et liberator meus. Deus meus adiutor meus, et sperabo in eum. Protector meus, et cornu salutis meæ, et susceptor meus.
Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 Laudans invocabo Dominum: et ab inimicis meis salvus ero.
Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 Circumdederunt me dolores mortis: et torrentes iniquitatis conturbaverunt me.
Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol h7585)
6 In tribulatione mea invocavi Dominum, et ad Deum meum clamavi: et exaudivit de templo sancto suo vocem meam: et clamor meus in conspectu eius, introivit in aures eius.
Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 Commota est, et contremuit terra: fundamenta montium conturbata sunt, et commota sun, quoniam iratus est eis.
Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 Ascendit fumus in ira eius: et ignis a facie eius exarsit: carbones succensi sunt ab eo.
Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 Inclinavit cælos, et descendit: et caligo sub pedibus eius.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 Et ascendit super cherubim, et volavit: volavit super pennas ventorum.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 Et posuit tenebras latibulum suum, in circuitu eius tabernaculum eius: tenebrosa aqua in nubibus aeris.
hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 Præ fulgore in conspectu eius nubes transierunt, grando et carbones ignis.
Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 Et intonuit de cælo Dominus, et Altissimus dedit vocem suam: grando et carbones ignis.
Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 Et misit sagittas suas, et dissipavit eos: fulgura multiplicavit, et conturbavit eos.
Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 Et apparuerunt fontes aquarum, et revelata sunt fundamenta orbis terrarum: Ab increpatione tua Domine, ab inspiratione spiritus iræ tuæ.
. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 Misit de summo, et accepit me: et assumpsit me de aquis multis.
Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 Eripuit me de inimicis meis fortissimis, et ab his qui oderunt me: quoniam confortati sunt super me.
hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 Prævenerunt me in die afflictionis meæ: et factus est Dominus protector meus.
He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 Et eduxit me in latitudinem: salvum me fecit, quoniam voluit me.
Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 Et retribuet mihi Dominus secundum iustitiam meam, et secundum puritatem manuum mearum retribuet mihi:
Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 Quia custodivi vias Domini, nec impie gessi a Deo meo.
Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 Quoniam omnia iudicia eius in conspectu meo: et iustitias eius non repuli a me.
Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 Et ero immaculatus cum eo: et observabo me ab iniquitate mea.
Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 Et retribuet mihi Dominus secundum iustitiam meam: et secundum puritatem manuum mearum in conspectu oculorum eius.
Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 Cum sancto sanctus eris, et cum viro innocente innocens eris:
Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 et cum electo electus eris: et cum perverso perverteris.
puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 Quoniam tu populum humilem salvum facies: et oculos superborum humiliabis.
Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 Quoniam tu illuminas lucernam meam Domine: Deus meus illumina tenebras meas.
Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 Quoniam in te eripiar a tentatione, et in Deo meo transgrediar murum.
Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 Deus meus impolluta via eius: eloquia Domini igne examinata: protector est omnium sperantium in se.
Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 Quoniam quis deus præter Dominum? aut quis Deus præter Deum nostrum?
Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 Deus qui præcinxit me virtute: et posuit immaculatam viam meam.
se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 Qui perfecit pedes meos tamquam cervorum, et super excelsa statuens me.
tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 Qui docet manus meas ad prælium: et posuisti, ut arcum æreum, brachia mea.
joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 Et dedisti mihi protectionem salutis tuæ: et dextera tua suscepit me: Et disciplina tua correxit me in finem: et disciplina tua ipsa me docebit.
Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 Dilatasti gressus meos subtus me: et non sunt infirmata vestigia mea:
Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 Persequar inimicos meos, et comprehendam illos: et non convertar donec deficiant.
Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 Confringam illos, nec poterunt stare: cadent subtus pedes meos.
minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 Et præcinxisti me virtute ad bellum: et supplantasti insurgentes in me subtus me.
Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 Et inimicos meos dedisti mihi dorsum, et odientes me disperdidisti.
Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 Clamaverunt, nec erat qui salvos faceret, ad Dominum: nec exaudivit eos.
He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 Et comminuam eos, ut pulverem ante faciem venti: ut lutum platearum delebo eos.
Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 Eripies me de contradictionibus populi: constitues me in caput Gentium.
Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 Populus, quem non cognovi, servivit mihi: in auditu auris obedivit mihi.
Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 Filii alieni mentiti sunt mihi, filii alieni inveterati sunt, et claudicaverunt a semitis suis.
Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltetur Deus salutis meæ.
Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 Deus qui das vindictas mihi, et subdis populos sub me, liberator meus de inimicis meis iracundis.
Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 Et ab insurgentibus in me exaltabis me: a viro iniquo eripies me.
sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 Propterea confitebor tibi in nationibus Domine: et nomini tuo psalmum dicam,
Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 Magnificans salutes regis eius, et faciens misericordiam christo suo David, et semini eius usque in sæculum.
sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.
