Psalmorum 102

1 Oratio pauperis, Cum anxius fuerit, et in conspectu Domini effuderit precem suam. Domine exaudi orationem meam: et clamor meus ad te veniat.

Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 Non avertas faciem tuam a me: in quacumque die tribulor, inclina ad me aurem tuam. In quacumque die invocavero te, velociter exaudi me.

Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 Quia defecerunt sicut fumus dies mei: et ossa mea sicut cremium aruerunt.

Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 Percussus sum ut fœnum, et aruit cor meum: quia oblitus sum comedere panem meum.

Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 A voce gemitus mei adhæsit os meum carni meæ.

Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 Similis factus sum pellicano solitudinis: factus sum sicut nycticorax in domicilio.

Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 Vigilavi, et factus sum sicut passer solitarius in tecto.

Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 Tota die exprobrabant mihi inimici mei: et qui laudabant me adversum me iurabant.

Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 Quia cinerem tamquam panem manducabam, et potum meum cum fletu miscebam.

Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 A facie iræ et indignationis tuæ: quia elevans allisisti me.

sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 Dies mei sicut umbra declinaverunt: et ego sicut fœnum arui.

Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 Tu autem Domine in æternum permanes: et memoriale tuum in generationem et generationem.

Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 Tu exurgens misereberis Sion: quia tempus miserendi eius, quia venit tempus.

Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 Quoniam placuerunt servis tuis lapides eius: et terræ eius miserebuntur.

Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 Et timebunt Gentes nomen tuum Domine, et omnes reges terræ gloriam tuam.

Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 Quia ædificavit Dominus Sion: et videbitur in gloria sua.

kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 Respexit in orationem humilium: et non sprevit precem eorum.

kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 Scribantur hæc in generatione altera: et populus, qui creabitur, laudabit Dominum:

Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 Quia prospexit de excelso sancto suo: Dominus de cælo in terram aspexit:

että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 Ut audiret gemitus compeditorum: ut solveret filios interemptorum:

kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 Ut annuncient in Sion nomen Domini: et laudem eius in Ierusalem.

jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 In conveniendo populos in unum, et reges ut serviant Domino.

kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 Respondit ei in via virtutis suæ: Paucitatem dierum meorum nuncia mihi.

Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 Ne revoces me in dimidio dierum meorum: in generationem et generationem anni tui.

Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 Initio tu Domine terram fundasti: et opera manuum tuarum sunt cæli.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 Ipsi peribunt, tu autem permanes: et omnes sicut vestimentum veterascent. Et sicut opertorium mutabis eos, et mutabuntur:

Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 tu autem idem ipse es, et anni tui non deficient.

Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 Filii servorum tuorum habitabunt: et semen eorum in sæculum dirigetur.

Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.