Proverbiorum 2
1 Fili mi, si susceperis sermones meos, et mandata mea absconderis penes te,
Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
2 ut audiat sapientiam auris tua: inclina cor tuum ad cognoscendam prudentiam.
niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
3 Si enim sapientiam invocaveris, et inclinaveris cor tuum prudentiæ:
niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
4 si quæsieris eam quasi pecuniam, et sicut thesauros effoderis illam:
jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
5 tunc intelliges timorem Domini, et scientiam Dei invenies:
silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
6 quia Dominus dat sapientiam: et ex ore eius prudentia, et scientia.
Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
7 Custodiet rectorum salutem, et proteget gradientes simpliciter,
Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
8 servans semitas iustitiæ, et vias sanctorum custodiens.
niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
9 Tunc intelliges iustitiam, et iudicium, et æquitatem, et omnem semitam bonam.
Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
10 Si intraverit sapientia cor tuum, et scientia animæ tuæ placuerit:
sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
11 consilium custodiet te, et prudentia servabit te,
taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
12 ut eruaris a via mala, et ab homine, qui perversa loquitur:
Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
13 qui relinquunt iter rectum, et ambulant per vias tenebrosas:
niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
14 qui lætantur cum malefecerint, et exultant in rebus pessimis:
niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
15 quorum viæ perversæ sunt, et infames gressus eorum.
joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
16 Ut eruaris a muliere aliena, et ab extranea, quæ mollit sermones suos,
Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
17 et relinquit ducem pubertatis suæ,
joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
18 et pacti Dei sui oblita est. inclinata est enim ad mortem domus eius, et ad inferos semitæ ipsius. (questioned)
Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
19 omnes, qui ingrediuntur ad eam, non revertentur, nec apprehendent semitas vitæ.
Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
20 Ut ambules in via bona: et calles iustorum custodias.
Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
21 Qui enim recti sunt, habitabunt in terra, et simplices permanebunt in ea.
Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
22 Impii vero de terra perdentur: et qui inique agunt, auferentur ex ea.
mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
