Proverbiorum 19

1 Melior est pauper, qui ambulat in simplicitate sua, quam dives torquens labia sua, et insipiens.

Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

2 Ubi non est scientia animæ, non est bonum: et qui festinus est pedibus, offendet.

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

3 Stultitia hominis supplantat gressus eius: et contra Deum fervet animo suo.

Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

4 Divitiæ addunt amicos plurimos: a paupere autem et hi, quos habuit, separantur.

Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

5 Testis falsus non erit impunitus: et qui mendacia loquitur, non effugiet.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

6 Multi colunt personam potentis, et amici sunt dona tribuentis.

Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

7 Fratres hominis pauperis oderunt eum: insuper et amici procul recesserunt ab eo. Qui tantum verba sectatur, nihil habebit:

Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

8 qui autem possessor est mentis, diligit animam suam, et custos prudentiæ inveniet bona.

Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

9 Falsus testis non erit impunitus: et qui loquitur mendacia, peribit.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

10 Non decent stultum deliciæ: nec servum dominari principibus.

Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

11 Doctrina viri per patientiam noscitur: et gloria eius est iniqua prætergredi.

Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

12 Sicut fremitus leonis, ita et regis ira: et sicut ros super herbam, ita et hilaritas eius.

Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

13 Dolor patris, filius stultus: et tecta iugiter perstillantia, litigiosa mulier.

Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

14 Domus, et divitiæ dantur a parentibus: a Domino autem proprie uxor prudens.

Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

15 Pigredo immittit soporem, et anima dissoluta esuriet.

Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

16 Qui custodit mandatum, custodit animam suam: qui autem negligit viam suam, mortificabitur.

Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

17 Fœneratur Domino qui miseretur pauperis: et vicissitudinem suam reddet ei.

Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

18 Erudi filium tuum, ne desperes: ad interfectionem autem eius ne ponas animam tuam.

Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.

19 Qui impatiens est, sustinebit damnum: et cum rapuerit, aliud apponet.

Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.

20 Audi consilium, et suscipe disciplinam, ut sis sapiens in novissimis tuis.

Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.

21 Multæ cogitationes in corde viri: voluntas autem Domini permanebit.

Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22 Homo indigens misericors est: et melior est pauper quam vir mendax.

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

23 Timor Domini ad vitam: et in plenitudine commorabitur, absque visitatione pessima.

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

24 Abscondit piger manum suam sub ascella, nec ad os suum applicat eam.

Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

25 Pestilente flagellato stultus sapientior erit: si autem corripueris sapientem, intelliget disciplinam.

Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

26 Qui affligit patrem, et fugat matrem, ignominiosus est et infelix.

Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

27 Non cesses fili audire doctrinam, nec ignores sermones scientiæ.

Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

28 Testis iniquus deridet iudicium: et os impiorum devorat iniquitatem.

Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

29 Parata sunt derisoribus iudicia: et mallei percutientes stultorum corporibus.

Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.