Proverbiorum 13
1 Filius sapiens, doctrina patris: qui autem illusor est, non audit cum arguitur.
Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
2 De fructu oris sui homo satiabitur bonis: anima autem prævaricatorum iniqua.
Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
3 Qui custodit os suum, custodit animam suam: qui autem inconsideratus est ad loquendum, sentiet mala.
Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
4 Vult et non vult piger: anima autem operantium impinguabitur.
Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
5 Verbum mendax iustus detestabitur: impius autem confundit, et confundetur.
Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
6 Iustitia custodit innocentis viam: impietas autem peccatorem supplantat.
Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
7 Est quasi dives cum nihil habeat: et est quasi pauper, cum in multis divitiis sit.
Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
8 Redemptio animæ viri, divitiæ suæ: qui autem pauper est, increpationem non sustinet.
Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
9 Lux iustorum lætificat: lucerna autem impiorum extinguetur.
Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
10 Inter superbos semper iurgia sunt: qui autem agunt omnia cum consilio, reguntur sapientia.
Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
11 Substantia festinata minuetur: quæ autem paulatim colligitur manu, multiplicabitur.
Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
12 Spes, quæ differtur, affligit animam: lignum vitæ desiderium veniens.
Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
13 Qui detrahit alicui rei, ipse se in futurum obligat: qui autem timet præceptum, in pace versabitur. Animæ dolosæ errant in peccatis: iusti autem misericordes sunt, et miserantur.
Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
14 Lex sapientis fons vitæ, ut declinet a ruina mortis.
Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
15 Doctrina bona dabit gratiam: in itinere contemptorum vorago.
Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
16 Astutus omnia agit cum consilio: qui autem fatuus est, aperit stultitiam.
Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
17 Nuncius impii cadet in malum: legatus autem fidelis, sanitas.
Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
18 Egestas, et ignominia ei, qui deserit disciplinam: qui autem acquiescit arguenti, glorificabitur.
Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
19 Desiderium si compleatur, delectat animam: detestantur stulti eos, qui fugiunt mala.
Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
20 Qui cum sapientibus graditur, sapiens erit: amicus stultorum similis efficietur.
Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
21 Peccatores persequitur malum: et iustis retribuentur bona.
Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
22 Bonus reliquit heredes filios, et nepotes: et custoditur iusto substantia peccatoris.
Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
23 Multi cibi in novalibus patrum: et aliis congregantur absque iudicio.
Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
24 Qui parcit virgæ, odit filium suum: qui autem diligit illum, instanter erudit.
Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
25 Iustus comedit, et replet animam suam: venter autem impiorum insaturabilis.
Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.
