Job 41
1 An extrahere poteris leviathan hamo, et fune ligabis linguam eius?
Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 Numquid pones circulum in naribus eius, aut armilla perforabis maxillam eius?
Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 Numquid multiplicabit ad te preces, aut loquetur tibi mollia?
Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 Numquid feriet tecum pactum, et accipies eum servum sempiternum?
Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 Numquid illudes ei quasi avi, aut ligabis eum ancillis tuis?
Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 Concident eum amici, divident illum negotiatores?
Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 Numquid implebis sagenas pelle eius, et gurgustium piscium capite illius?
Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 Pone super eum manum tuam: memento belli, nec ultra addas loqui.
Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9 Ecce, spes eius frustrabitur eum, et videntibus cunctis præcipitabitur.
Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10 Non quasi crudelis suscitabo eum: quis enim resistere potest vultui meo?
"Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11 Quis ante dedit mihi, ut reddam ei? omnia quæ sub cælo sunt, mea sunt.
Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 Non parcam ei, et verbis potentibus, et ad deprecandum compositis.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 Quis revelabit faciem indumenti eius? et in medium oris eius quis intrabit?
Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 Portas vultus eius quis aperiet? per gyrum dentium eius formido.
Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 Corpus illius quasi scuta fusilia, compactum squamis se prementibus.
Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 Una uni coniungitur, et ne spiraculum quidem incedit per eas:
Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 Una alteri adhærebit, et tenentes se nequaquam separabuntur.
Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 Sternutatio eius splendor ignis, et oculi eius, ut palpebræ diluculi.
Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 De ore eius lampades procedunt, sicut tædæ ignis accensæ.
Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 De naribus eius procedit fumus, sicut ollæ succensæ atque ferventis.
Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 Halitus eius prunas ardere facit, et flamma de ore eius egreditur.
Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 In collo eius morabitur fortitudo, et faciem eius præcedit egestas.
Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 Membra carnium eius cohærentia sibi: mittet contra eum fulmina, et ad locum alium non ferentur.
Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 Cor eius indurabitur tamquam lapis, et stringetur quasi malleatoris incus.
Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 Cum sublatus fuerit, timebunt angeli, et territi purgabuntur.
Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 Cum apprehenderit eum gladius, subsitere non poterit neque hasta, neque thorax:
Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 Reputabit enim quasi paleas ferrum, et quasi lignum putridum, æs.
Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 Non fugabit eum vir sagittarius, in stipulam versi sunt ei lapides fundæ.
Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 Quasi stipulam æstimabit malleum, et deridebit vibrantem hastam.
Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 Sub ipso erunt radii solis, et sternet sibi aurum quasi lutum.
Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 Fervescere faciet quasi ollam profundum mare, et ponet quasi cum unguenta bulliunt.
Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 Post eum lucebit semita, æstimabit abyssum quasi senescentem.
Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 Non est super terram potestas, quæ comparetur ei, qui factus est ut nullum timeret.
Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34 Omne sublime videt, ipse est rex super universos filios superbiæ.
Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
