Job 39
1 Numquid nosti tempus partus ibicum in petris, vel parturientes cervas observasti?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Dinumerasti menses conceptus earum, et scisti tempus partus earum?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 Incurvantur ad fœtum, et pariunt, et rugitus emittunt.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Separantur filii earum, et pergunt ad pastum: egrediuntur, et non revertuntur ad eas.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Quis dimisit onagrum liberum, et vincula eius quis solvit?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Cui dedi in solitudine domum, et tabernacula eius in terra salsuginis.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 Contemnit multitudinem civitatis, clamorem exactoris non audit.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 Circumspicit montes pascuæ suæ, et virentia quæque perquirit.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Numquid volet rhinoceros servire tibi, aut morabitur ad præsepe tuum?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Numquid alligabis rhinocerota ad arandum loro tuo? aut confringet glebas vallium post te?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Numquid fiduciam habebis in magna fortitudine eius, et derelinques ei labores tuos?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Numquid credes illi quod sementem reddat tibi, et aream tuam congreget?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Penna struthionis similis est pennis herodii, et accipitris.
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Quando derelinquit ova sua in terra, tu forsitan in pulvere calefacies ea?
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 Obliviscitur quod pes conculcet ea, aut bestia agri conterat.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 Duratur ad filios suos quasi non sint sui, frustra laboravit nullo timore cogente.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Privavit enim eam Deus sapientia, nec dedit illi intelligentiam.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 Cum tempus fuerit, in altum alas erigit: deridet equum et ascensorem eius.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Numquid præbebis equo fortitudinem, aut circumdabis collo eius hinnitum?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Numquid suscitabis eum quasi locustas? gloria narium eius terror.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 Terram ungula fodit, exultat audacter: in occursum pergit armatis.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 Contemnit pavorem, nec cedit gladio.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 Super ipsum sonabit pharetra, vibrabit hasta et clypeus.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 Fervens et fremens sorbet terram, nec reputat tubæ sonare clangorem.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 Ubi audierit buccinam, dicit: Vah, procul odoratur bellum, exhortationem ducum, et ululatum exercitus.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Numquid per sapientiam tuam plumescit accipiter, expandens alas suas ad Austrum?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Numquid ad præceptum tuum elevabitur aquila, et in arduis ponet nidum suum?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 In petris manet, et in præruptis silicibus commoratur, atque inaccessis rupibus.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Inde contemplatur escam, et de longe oculi eius prospiciunt,
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Pulli eius lambent sanguinem: et ubicumque cadaver fuerit, statim adest.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
