Job 23
1 Respondens autem Iob, ait:
Job vastasi ja sanoi:
2 Nunc quoque in amaritudine est sermo meus, et manus plagæ meæ aggravata est super gemitum meum.
"Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
3 Quis mihi tribuat ut cognoscam et inveniam illum, et veniam usque ad solium eius?
Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4 Ponam coram eo iudicium, et os meum replebo increpationibus.
Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5 Ut sciam verba, quæ mihi respondeat, et intelligam quid loquatur mihi.
Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6 Nolo multa fortitudine contendat mecum, nec magnitudinis suæ mole me premat.
Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7 Proponat æquitatem contra me, et perveniat ad victoriam iudicium meum.
Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8 Si ad Orientem iero, non apparet: si ad Occidentem, non intelligam eum.
Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9 Si ad sinistram, quid agam? non apprehendam eum: si me vertam ad dexteram, non videbo illum.
jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10 Ipse vero scit viam meam, et probavit me quasi aurum, quod per ignem transit:
Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11 Vestigia eius secutus est pes meus, viam eius custodivi, et non declinavi ex ea.
Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12 A mandatis labiorum eius non recessi, et in sinu meo abscondi verba oris eius.
Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13 Ipse enim solus est, et nemo avertere potest cogitationem eius: et anima eius quodcumque voluit, hoc fecit.
Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Cum expleverit in me voluntatem suam, et alia multa similia præsto sunt ei.
Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15 Et idcirco a facie eius turbatus sum, et considerans eum, timore sollicitor.
Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16 Deus mollivit cor meum, et Omnipotens conturbavit me.
Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
17 Non enim perii propter imminentes tenebras, nec faciem meam operuit caligo.
Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
