ヨブ 記 9
1 ヨブは答えて言った、
Job vastasi ja sanoi:
2 「まことにわたしは、その事のそのとおりであることを知っている。しかし人はどうして神の前に正しくありえようか。
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 よし彼と争おうとしても、千に一つも答えることができない。
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 彼は心賢く、力強くあられる。だれが彼にむかい、おのれをかたくなにして、栄えた者があるか。
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 彼は、山を移されるが、山は知らない。彼は怒りをもって、これらをくつがえされる。
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 彼が、地を震い動かしてその所を離れさせられると、その柱はゆらぐ。
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 彼が日に命じられると、日は出ない。彼はまた星を閉じこめられる。
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 彼はただひとり天を張り、海の波を踏まれた。
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 彼は北斗、オリオン、プレアデスおよび南の密室を造られた。
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 彼が大いなる事をされることは測りがたく、不思議な事をされることは数知れない。
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 見よ、彼がわたしのかたわらを通られても、わたしは彼を見ない。彼は進み行かれるが、わたしは彼を認めない。
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 見よ、彼が奪い去られるのに、だれが彼をはばむことができるか。だれが彼にむかって『あなたは何をするのか』と言うことができるか。
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 神はその怒りをやめられない。ラハブを助ける者どもは彼のもとにかがんだ。
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 どうしてわたしは彼に答え、言葉を選んで、彼と議論することができよう。
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 たといわたしは正しくても答えることができない。わたしを責められる者にあわれみを請わなければならない。
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 たといわたしが呼ばわり、彼がわたしに答えられても、わたしの声に耳を傾けられたとは信じない。
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 彼は大風をもってわたしを撃ち砕き、ゆえなく、わたしに多くの傷を負わせ、
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 わたしに息をつかせず、苦い物をもってわたしを満たされる。
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 力の争いであるならば、彼を見よ、さばきの事であるならば、だれが彼を呼び出すことができよう。
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 たといわたしは正しくても、わたしの口はわたしを罪ある者とする。たといわたしは罪がなくても、彼はわたしを曲った者とする。
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 わたしは罪がない、しかしわたしは自分を知らない。わたしは自分の命をいとう。
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 皆同一である。それゆえ、わたしは言う、『彼は罪のない者と、悪しき者とを共に滅ぼされるのだ』と。
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 災がにわかに人を殺すような事があると、彼は罪のない者の苦難をあざ笑われる。
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 世は悪人の手に渡されてある。彼はその裁判人の顔をおおわれる。もし彼でなければ、これはだれのしわざか。
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 わたしの日は飛脚よりも速く、飛び去って幸を見ない。
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 これは走ること葦舟のごとく、えじきに襲いかかる、わしのようだ。
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 たといわたしは『わが嘆きを忘れ、憂い顔をかえて元気よくなろう』と言っても、
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 わたしはわがもろもろの苦しみを恐れる。あなたがわたしを罪なき者とされないことをわたしは知っているからだ。
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 わたしは罪ある者とされている。どうして、いたずらに労する必要があるか。
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 たといわたしは雪で身を洗い、灰汁で手を清めても、
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 あなたはわたしを、みぞの中に投げ込まれるので、わたしの着物も、わたしをいとうようになる。
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 神はわたしのように人ではないゆえ、わたしは彼に答えることができない。われわれは共にさばきに臨むことができない。
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 われわれの間には、われわれふたりの上に手を置くべき仲裁者がない。
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 どうか彼がそのつえをわたしから取り離し、その怒りをもって、わたしを恐れさせられないように。
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 そうすれば、わたしは語って、彼を恐れることはない。わたしはみずからそのような者ではないからだ。
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
