Zsoltárok 126

1 Grádicsok éneke. Mikor visszahozta az Úr Sionnak foglyait, olyanok voltunk, mint az álmodók.

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.

2 Akkor megtelt a szánk nevetéssel, nyelvünk pedig vígadozással. Akkor így szóltak a pogányok: Hatalmasan cselekedett ezekkel az Úr!

Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan".

3 Hatalmasan cselekedett velünk az Úr, azért örvendezünk.

Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme.

4 Hozd vissza, Uram, a mi foglyainkat, mint patakokat a déli földön!

Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

5 A kik könyhullatással vetnek, vígadozással aratnak majd.

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat.

6 A ki vetőmagját sírva emelve megy tova, vígadozással jő elő, kévéit emelve.

He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.