Job 16

1 Hiob antwortete und sprach:

Job vastasi ja sanoi:

2 Ich habe solches oft gehört. Ihr seid allzumal leidige Tröster!

"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.

3 Wollen die leeren Worte kein Ende haben? Oder was macht dich so frech, also zu reden?

Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Ich könnte auch wohl reden wie ihr. Wäre eure Seele an meiner Statt, so wollte ich auch Worte gegen euch zusammenbringen und mein Haupt also über euch schütteln.

Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5 Ich wollte euch stärken mit dem Munde und mit meinen Lippen trösten.

rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6 Aber wenn ich schon rede, so schont mein der Schmerz nicht; lasse ich's anstehen so geht er nicht von mir.

Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7 Nun aber macht er mich müde und verstört alles, was ich bin.

Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8 Er hat mich runzlig gemacht, das zeugt wider mich; und mein Elend steht gegen mich auf und verklagt mich ins Angesicht.

ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.

9 Sein Grimm zerreißt, und der mir gram ist, beißt die Zähne über mich zusammen; mein Widersacher funkelt mit seinen Augen auf mich.

Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10 Sie haben ihren Mund aufgesperrt gegen mich und haben mich schmählich auf meine Backen geschlagen; sie haben ihren Mut miteinander an mir gekühlt.

he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11 Gott hat mich übergeben dem Ungerechten und hat mich in der Gottlosen Hände kommen lassen.

Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12 Ich war in Frieden, aber er hat mich zunichte gemacht; er hat mich beim Hals genommen und zerstoßen und hat mich zum Ziel aufgerichtet.

Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;

13 Er hat mich umgeben mit seinen Schützen; er hat meine Nieren gespalten und nicht verschont; er hat meine Galle auf die Erde geschüttet.

hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.

14 Er hat mir eine Wunde über die andere gemacht; er ist an mich gelaufen wie ein Gewaltiger.

Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Ich habe einen Sack um meine Haut genäht und habe mein Horn in den Staub gelegt.

Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.

16 Mein Antlitz ist geschwollen von Weinen, und meine Augenlider sind verdunkelt,

Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,

17 wiewohl kein Frevel in meiner Hand ist und mein Gebet ist rein.

vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18 Ach Erde, bedecke mein Blut nicht! und mein Geschrei finde keine Ruhestätte!

Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19 Auch siehe da, meine Zeuge ist mein Himmel; und der mich kennt, ist in der Höhe.

Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.

20 Meine Freunde sind meine Spötter; aber mein Auge tränt zu Gott,

Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21 daß er entscheiden möge zwischen dem Mann und Gott, zwischen dem Menschenkind und seinem Freunde.

että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22 Denn die bestimmten Jahre sind gekommen, und ich gehe hin des Weges, den ich nicht wiederkommen werde.

Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."