Psalm 81

1 Auf den Siegesspender, beim Kelternfest, von Asaph. Zujubelt unserer Stärke: Gott! Jauchzt Jakobs Gott.

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

2 Erschallen lasset Pauken und Gesang, klangvolle Zithern samt den Harfen!

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

3 Am Neumond schmettert in das Horn, am Vollmond zu der Feier unsres Festes!

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

4 Denn Satzung ist's für Israel, für Jakobs Zelte ein Gesetz.

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

5 In Joseph macht er's zum Gebrauch. Bei seinem Feldzug nach Ägypten hört ich Worte, wie ich sie nie erfahren:

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

6 "Von seiner Schulter habe ich die Last genommen; des Lastkorbs ledig wurden seine Hände.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

7 Du riefst in Not, und ich befreite dich und hörte in der Donnerhülle dich und prüfte dich am Haderwasser." (Sela)

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)

8 "Mein Volk! Horch auf! Ich mahne dich. Gehorchst du mir, mein Israel, in folgendem:

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

9 Kein fremder Gott sei je bei dir! Du darfst nicht einen Auslandsgott anbeten.

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

10 Ich bin dein Gott, der Herr, der aus Ägypterlande dich geführt, dann öffne deinen Mund, daß ich ihn fülle!

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

11 Doch hört mein Volk auf meine Stimme nicht, und ist mir Israel nicht willig,

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

12 dann laß ich sie in ihrem Starrsinn nach ihrer Willkür wandeln.

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

13 Ach, möchte mir mein Volk gehorchen und Israel in meinen Wegen wandeln!

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

14 Wie wollte bald ich ihre Feinde beugen und meine Hand an ihre Gegner wieder legen."

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

15 Des Herren Hasser müßten sich auf seine Seite schlagen, und ihr Verhängnis währte ewig!

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

16 Er würde es mit feinstem Weizen speisen. "Mit Honig aus dem Felsen würde ich dich sättigen."

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.