Psalm 55

1 Auf den Siegesspender, bei Saitenspiel, ein Lehrgedicht, von David. Gott! Höre mein Gebet! Verbirg Dich nicht vor meinem Flehen!

Davidin opetus, edelläveisaajalle, kanteleilla. Jumala, kuule minun rukoukseni, ja älä peitä sinuas minun rukoukseni edestä.

2 Merk doch auf mich, erhöre mich! Ich bin verwirrt und zage kläglich,

Ota minusta vaari ja kuule minua; että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun;

3 dieweil der Feind so tobt, der Frevler drängt, und Unheil wälzen sie auf mich und sind mir heftig gram. -

Että vihamies niin huutaa, ja jumalatoin ahdistaa; sillä he kääntävät valheen minun päälleni, ja asettavat itsensä vihassansa minua vastaan.

4 Mir bebt das Herz in meiner Brust; mich überfallen Todesängste.

Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko lankesi minun päälleni.

5 Und Furcht und Zittern überkommen mich; ein Schauder überschauert mich.

Pelko ja vavistus tulivat minun päälleni, ja kauhistus peitti minun.

6 Ach, hätte ich doch Taubenschwingen, wünschte ich, ich flöge fort und suchte Rast!

Ja minä sanoin: jospa minulla olisi siivet niinkuin mettisellä, että minä lentäisin, ja (joskus) lepäisin!

7 In weite Ferne hin, zur Wüste in die Herberge! (Sela)

Katso, niin minä kauvas pakenisin, ja oleskelisin korvessa, (Sela)

8 Geschwinder eilte ich zu meiner Zufluchtsstatt als Sturm und Wirbelwind.

Minä rientäisin, että minä pääsisin tuulen puuskasta ja tuulispäästä.

9 Herr! Spalte, teile ihre Zunge! Ich sehe Streit und Frevel in der Stadt.

Turmele, Herra, ja sekoita heidän kielensä; sillä minä näin väkivallan ja riidan kaupungissa.

10 Sie wandeln Tag und Nacht um ihre Mauern, und Not und Jammer herrscht darin.

He käyvät sen ympäri päivällä ja yöllä hänen muurinsa päällä: vääryys ja vaiva on sen keskellä.

11 Verderben herrscht in ihr; von ihrem Markte weicht nicht Lug noch Trug.

Vääryys on sen keskellä: valhe ja petos ei luovu hänen kaduiltansa.

12 Nicht schmäht mich jetzt mein Feind; denn das ertrüge ich. Mein Hasser höhnt mich nicht, sonst bärge ich mich sicherlich vor ihm.

Sillä jos minun vihamieheni häpäisis minua, sen minä kärsisin: ja jos minun vainoojani nousis minua vastaan, niin minä kätkisin itseni hänen edestänsä.

13 Nein! Du, ein Mensch von meinem Rang, mein Freund, mein Busenfreund!

Vaan sinä olet minun kumppanini, minun johdattajani ja minun tuttavani:

14 Die wir vertraulich miteinander lebten, zum Gotteshaus im Zuge wallten! -

Me jotka ystävällisesti keskenämme neuvoa pidimme, ja vaelsimme Jumalan huoneesen joukossa.

15 Sie überliste jetzt der Tod, daß sie lebendig in die Hölle fahren! In ihrem Innern nistet Bosheit. (Sheol h7585)

Langetkoon kuolema heidän päällensä, ja he menkään elävänä alas helvettiin; sillä sula pahuus on heidän asuinsioissansa heidän keskellänsä. (Sheol h7585)

16 Ich ruf' zu Gott, der Herr mög' mich erretten!

Mutta minä huudan Jumalan tykö; ja Herra auttaa minua.

17 Ich klage abends, morgens, mittags, seufzend. Er möge meinen Ruf erhören.-

Ehtoona, aamulla ja puolipäivänä minä valitan ja itken; ja hän kuulee minun ääneni.

18 "Erlöse mich zum Heil aus diesem Kampfe gegen mich! Sie stehn im Kampf mit mir."

Hän lunastaa minun sieluni niistä, jotka sotivat minua vastaan, ja saattaa hänelle rauhan; sillä monta on minua vastaan.

19 Gott höre es und beuge sie und stoße sie zurück, (Sela) die nicht Versöhnung kennen und Gott nicht fürchten!

Jumala kuulkoon, ja heitä nöyryyttäköön, joka alusta ollut on, (Sela) jotka ei paranna heitänsä, eikä pelkää Jumalaa.

20 Vergriffen hat er sich sogar an meinen Opfern, an seinem Bund gefrevelt.

He laskevat kätensä hänen rauhallistensa päälle, ja turmelevat hänen liittonsa.

21 Sein Mund war glatt, der Butter gleich, doch stand nach Kampf sein Sinn. Geschmeidiger als Öl, so waren seine Worte, und doch gezwickte Dolche:

Heidän suunsa on liukkaampi kuin voi, ja sota on heidän sydämessänsä: heidän sanansa ovat sileämmät kuin öljy, ja ne ovat paljaat miekat.

22 "Befiehl dich doch dem Herrn! Er hat dich lieb und sorgt für dichund läßt nicht den Gerechten wanken."

Heitä surus Herran päälle, hän sinusta murheen pitää, ja ei salli vanhurskaan olla kulkiana ijankaikkisesti.

23 Der Todesgrube übergib sie, Gott! Blutmenschen und Betrüger sollen nicht zur Hälfte ihrer Lebenstage kommen! Auf Dich vertraue ich.

Mutta sinä, Jumala, syökset heitä syvään kuoppaan: murhamiehet ja pettäjät ei pidä tuleman puoli-ikäänsä; vaan minä toivon sinuun.