Psalm 44

1 Auf den Siegesspender, von den Korachiten, ein Lehrgedicht. Wir wissen's, Gott, vom Hörensagen; uns haben unsere Ahnen es erzählt: das Werk, das Du in ihren Tagen, in alten Zeiten, ausgeführt.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä.

2 Mit Deinem Arme hast Du Heidenvölker ausgetrieben; dann pflanztest andere Du ein und riebest Nationen auf, und andere hast Du ausgebreitet.

Sinä karkoitit kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat, mutta heidät sinä levitit.

3 Nicht ihrem Schwerte haben sie das Land verdankt; ihr Arm hat ihnen nicht den Sieg gebracht. Nein, Deine Rechte und Dein Arm und Deines Angesichtes Leuchten; Du bist ihnen hold gewesen. -

Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.

4 Du bist mein König, und mein Gott, der Jakob Sieg entbietet.

Sinä, Jumala, sinä olet minun kuninkaani, toimita Jaakobille apu.

5 Mit Dir nur stoßen wir die Gegner nieder, zertreten unsere Feinde nur in Deinem Namen.

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

6 Nicht meinem Bogen traue ich; den Sieg verschafft mir nicht mein Schwert.

Sillä en minä jouseeni luota, eikä miekkani minua auta;

7 Nur Du befreist uns von den Gegnern und machst zuschanden unsere Hasser.

vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme, ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 Nur Gottes wollen wir uns allzeit rühmen und Deinen Namen preisen immerdar. (Sela)

Jumala on meidän kerskauksemme kaikkina päivinä, ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. (Sela)

9 Nun hast Du uns verworfen, gar zuschanden uns gemacht: Du ziehst nicht mehr mit unsere Scharen aus.

Kuitenkin sinä meidät hylkäsit ja saatoit meidät häpeään, et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

10 Du läßt uns vor dem Gegner fliehen, und unsere Hasser holen Beute sich.

Sinä käänsit meidät vihollista pakoon, ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

11 Du gibst uns hin wie Schlachtschafe, zerstreust uns unter Heiden, und die Nationen schütteln über uns den Kopf.

Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat, ja hajotit meidät pakanain sekaan.

12 Verkaufst Dein Volk um nichts, Gewinn aus ihrem Kaufpreis ziehst Du nimmer,

Sinä myit kansasi halvasta etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

13 Du machst uns unsern Nachbarn zum Gespött, zum Hohn und Schimpfe allen um uns her.

Sinä annat meidät naapuriemme häväistäviksi, ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

14 Zum Sprichwort für die Heiden machst Du uns, die Nationen alle schütteln über uns den Kopf.

Sinä saatat meidät sananparreksi pakanoille, pään pudistukseksi kansoille.

15 Mein Schimpf steht täglich mir vor Augen, und Scham bedeckt mein Angesicht

Joka päivä on häväistykseni minun edessäni, ja kasvojeni häpeä peittää minut,

16 bei dem Geschrei des Spötters und des Lästerers, vor Feinden und vor Rachegierigen. -

herjaajan ja pilkkaajan puheen tähden, vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

17 All das hat uns getroffen, obschon wir Deiner nicht vergessen, an Deinem Bunde nicht gefrevelt haben.

Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

18 Doch unser Herz schreckt nicht zurück; nicht schwanken unsere Schritte ab von Deinem Pfade.

Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

19 Obschon Du uns in Schrecken bringst an einer Stätte der Schakale, mit Todesschatten uns umhüllst,

Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

20 Vergessen wir den Namen unseres Gottes? Und strecken wir nach einem fremden Gott die Hände aus?

Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 Erforschte dies nicht Gott? Er kennt des Herzens Heimlichkeiten.

eikö Jumala olisi sitä tutkituksi saanut, sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

22 Nein! Deinetwegen mordet man uns täglich und achtet uns wie Schlachtschafe.

Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.

23 Erwache doch! Was schläfst Du, Herr? Wach auf! Verwirf uns nicht für immer!

Heräjä, miksi nukut, Herra? Nouse, älä iäksi hylkää.

24 Warum verhüllst Du denn Dein Angesicht und denkst nicht mehr an unsere Pein und Not?

Miksi peität kasvosi, unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

25 Gebeugt zum Staub ist unser Körper, zu Boden unser Leib gedrückt.

Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun, meidän ruumiimme painunut maahan.

26 Auf jetzt zu unserer Hilfe! Erlöse uns um Deiner Gnade willen!

Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.