Psalm 38

1 Ein Lied; von David, zum Erlernen. Bestraf mich nicht in Deinem Zorne, Herr! In Deinem Grimme züchtige mich nicht noch mehr!

Daavidin virsi; syntiä tunnustettaessa. Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi kurita minua.

2 Denn Deine Pfeile sind gar tief in mich gedrungen, und Deine Hand liegt schwer auf mir.

Sillä sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua.

3 An meinem Fleische ist nichts heil ob Deinem Zorn, nichts unversehrt an meinem Leib ob meiner Sünde.

Ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden eikä luissani rauhaa minun syntieni tähden.

4 Denn meine Sünden übersteigen mir das Haupt, sind mir zu schwer, wie eine ungeheure Last.

Sillä minun pahat tekoni käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

5 Und eiternd faulen meine Wunden um meiner Torheit willen.

Minun haavani haisevat ja märkivät minun hulluuteni tähden.

6 Ich winde mich und krümme mich so heftig und allzeit gehe ich betrübt einher.

Minä käyn kumarassa, aivan kyyryssä, kuljen murheellisena kaiken päivää.

7 In meinem Innern wühlt der Brand; an meinem Leib ist nichts Gesundes.

Sillä minun lanteeni ovat polttoa täynnä, eikä ole lihassani tervettä paikkaa.

8 Ich bin gelähmt, zermalmt und stöhne; mir klopft das Herz.

Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tuskassa.

9 Vor Dir liegt jeder meiner Wünsche offen, Herr; mein Seufzen ist Dir nicht verborgen.

Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa.

10 Mir pocht das Herz und steht mir still, und meine Kraft, mein Augenlicht versagen mir den Dienst.

Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo-sekin on minulta mennyt.

11 Die Freunde und Gefährten treten zurück vor meiner Plage; fern stehen die Verwandten mir.

Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana.

12 Die auf mein Leben lauern, legen Schlingen, und die mein Unglück suchen, drohen mit Verderben und schmieden täglich Ränke.

Jotka minun henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja; ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.

13 Und ich? Ich bin wie taub und höre nichts, bin wie ein Stummer, der den Mund nicht öffnet,

Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei suutansa avaa.

14 bin wie ein Mensch, der nichts versteht und keinen Widerspruch im Munde führt.

Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka suussa ei vastausta ole.

15 Denn ich vertraue, Herr, auf Dich; Du Herr, mein Gott, wirst Rede stehen,

Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

16 Weil ich mir sag, sie dürfen meiner nimmer spotten, und glitte aus mein Fuß, nicht über mich frohlocken.

Minä sanon: älkööt iloitko minusta, älkööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu.

17 Schon bin ich ja dem Falle nah, stets meiner Schwäche mir bewußt.

Sillä minä olen kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni;

18 Denn ich bekenne meine Schuld und gräme mich um meine Sünde.

sillä minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden.

19 Doch zahlreich sind, die unverschuldet mich befeinden, und viele, die mich grundlos hassen,

Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä vihaavat,

20 und die mit Bösem Gutes mir vergelten, mich lästern, daß ich nach dem Guten strebe.

jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska minä hyvään pyrin.

21 Verlaß mich nicht, o Herr! Mein Gott, entfern Dich nicht von mir!

Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta.

22 Zu meinem Schutze schnell herbei! Zu Hilfe, Herr!

Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.