Psalm 37

1 Von David. - Ereifere dich nicht der Bösewichte wegen! Beneide nicht die Übeltäter!

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.

2 Sie welken schnell wie Gras, verdorren wie das grüne Kraut.

Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.

3 Vertrau dem Herrn! Tu Gutes! Verbleib im Land, dich redlich nährend!

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;

4 Wie ein verwöhntes Kind komm zu dem Herrn! Er gibt dir, was dein Herz sich wünscht.

silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.

5 Befiehl du deinen Weg dein Herrn! Auf ihn vertrau! Er wird's schon machen.

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

6 Er bringt ans Licht, daß du gerecht, und an den Tag, daß du im Recht.

Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.

7 Und schweig zum Herrn und harre sein! Ereifere über den dich nicht, der sich Erfolg erzwingt, nicht über einen Mann, der Schwindel treibt!

Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.

8 Gib auf den Ärger! So ereifere dich nicht, daß selbst du Böses tätest!

Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Denn ausgerottet werden Übeltäter; die auf den Herrn vertrauen, bleiben im Besitz des Landes.

Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.

10 Noch kurze Zeit! Dann ist der Bösewicht dahin! Du schaust nach seiner Stätte. Er ist nicht mehr.

Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.

11 Die Dulder bleiben im Besitz des Landes an reichem Glücke sich erlabend.

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.

12 Dem Frommen plant zuleid der Frevler Arges und fletscht die Zähne wider ihn.

Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;

13 Der Herr lacht seiner; schon sieht er seinen Tag sich nahen.

mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Die Frevler zücken zwar ihr Schwert und spannen ihren Bogen, um Elende und Arme zu erlegen und hinzuwürgen, die geraden Wandels.

Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.

15 Allein ihr Schwert dringt in ihr eigen Herz, und ihre Bogen splittern.

Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.

16 Das Wenige bekommt dem Frommen besser, als Frevlern großer Reichtum.

Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.

17 Zerbrochen werden ja der Frevler Arme; die Frommen aber stützt der Herr.

Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 Der Herr sorgt für die Tage lauterer Menschen, und ihr Besitztum dauert immerfort.

Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.

19 Sie werden nicht in böser Zeit zuschanden; sie werden satt in Hungertagen.

Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.

20 Denn nur die Frevler gehn zugrunde, des Herrn Feinde gleich der Auen Pracht; sie schwinden hin wie Rauch; sie schwinden.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.

21 Der Frevler borgt, kann's aber nicht zurückerstatten; freigebig, milde kann der Fromme sein.

Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.

22 Denn die von ihm Gesegneten verbleiben im Besitz des Landes; doch die von ihm Verfluchten werden ausgerottet.

Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.

23 Sind eines Mannes Schritte recht im Hinblick auf den Herrn, dann kümmert dieser sich um seinen Weg.

Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.

24 Und wankt er auch, so stürzt er nicht; ihn stützt der Herr mit seiner Hand.

Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

25 Ich war ein Jüngling, ward ein Greis; doch ganz verlassen habe ich den Frommen nie gesehen, noch sein Geschlecht um Nahrung betteln.

Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.

26 Stets milde, leiht es allezeit; zum Segen sät es aus.

Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.

27 Dem Laster gram, der Tugend hold, so bleibst du immerdar.

Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.

28 Der Herr liebt ja das Recht; von seinen Frommen läßt er nicht. Sie sind für alle Zeit geschützt; der Frevler Brut wird ausgerottet.

Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.

29 Den Frommen wird das Land zu eigen, sie bleiben ewiglich darin.

Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.

30 Des Frommen Mund spricht Weises; nur Rechtes redet seine Zunge.

Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.

31 Im Herzen trägt er seines Gottes Lehre, und seine Schritte schwanken nie.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.

32 Der Frevler lauert auf dem Frommen, begierig, ihn zu morden.

Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.

33 Doch überläßt der Herr ihn nimmer seiner Hand, läßt vor Gericht ihn nicht verdammen.

Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.

34 Dem Herrn vertrau! Halt dich an seinen Weg! Dann gibt er dir das Land zu eigen; der Frevler Untergang erlebst du noch.

Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 Ich habe einen Frevler voller Trotz gesehen, so kahl gemacht wie Gras im Felde.

Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.

36 Man schaute um; er war nicht mehr. Ich suchte ihn; er war nicht mehr zu finden.

Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.

37 Merk auf die Lauteren! Schau auf die Redlichen, wie's jedem gut am Ende geht!

Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,

38 Die Missetäter aber werden all vertilgt; der Frevler Zukunft wird vernichtet.

mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.

39 Der Frommen Heil dagegen kommt vom Herrn; er ist ihr Schutz zur Zeit der Not.

Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.

40 Der Herr steht ihnen bei und rettet sie; er schirmt und schützt sie vor dem Bösen; denn sie vertraun auf ihn.

Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.