Psalm 34

1 Von David, als er seinen Verstand vor Abimelech verstellte und dieser ihn verjagte, worauf er sich entfernte. Lobpreisen will ich jederzeit den Herrn. Sein Lob sei stets in meinem Munde!

Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.

2 Es rühme meine Seele sich im Herrn! Die Armen sollen's hören und sich freuen!

Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.

3 Verherrlichet den Herrn mit mir! Laßt uns gemeinsam seinen Namen preisen!

Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.

4 Den Herrn such ich auf; er hört auf mich, befreit mich aus den Ängsten all.

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.

5 Mich schauet an und strahlt vor Freude! Nie röte mehr sich euer Angesicht!

Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

6 Hier ist ein armer Mensch, der einst gerufen. Der Herr vernahm's und half ihm aus den Nöten all.

Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.

7 Des Herrn Engel lagert sich um jene, die ihn fürchten, er rettet sie.

Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.

8 So kostet und erfahrt, wie gut der Herr! Wie wohl dem Mann, der ihm vertraut!

Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!

9 Vorm Herrn habt Furcht, ihr, seine Heiligen! Denn die ihn fürchten, leiden keinen Mangel.

Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.

10 Die Gottesleugner hungern darbend; doch denen, die den Herrn aufsuchen, mangelt nicht, was ihnen frommt.

Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.

11 Her, Kinder, hört mir zu! Ich lehre euch die Furcht des Herrn.

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.

12 Wer ist der Mann, der Lust zum Leben hat, der zum Genuß des Glückes leben möchte?

Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:

13 Behüte vor dem Bösen deine Zunge, vor trügerischer Rede deine Lippen!

varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;

14 Vom Bösen laß und tu das Gute! den Frieden such! Ihm jage nach!

vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.

15 Des Herrn Augen achten auf die Frommen und seine Ohren auf ihr Flehen.

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.

16 Des Herrn Antlitz wendet sich den Übeltätern zu und tilgt ihr Angedenken von der Erde.

Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.

17 Die Frommen schreien, und schon hört's der Herr und rettet sie aus aller Not.

Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.

18 Der Herr ist nahe den zerknirschten Herzen; zerschlagenen Gemütern hilft er auf.

Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

19 In viel Gefahren ist der Fromme; aus ihnen allen rettet ihn der Herr.

Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.

20 Er hütet jedes seiner Glieder; versehrt wird auch nicht eins davon.

Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.

21 Den Frevler rafft ein Unfall weg; des Frommen Hasser müssen es bereuen.

Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.

22 Der Herr erlöst die Seele seiner Diener; wer auf ihn baut, bereut es nicht.

Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.