Psalm 18
1 Auf den Siegesspender, von des Herrn Knecht, von David, der dem Herrn zu Ehren dieses Lied gedichtet, als ihn der Herr aus der Gewalt aller seiner Feinde und besonders Sauls errettet hatte. Er sprach: "Ich liebe, Herr, Dich herzlich, meine Stärke." -
Edelläveisaajalle, Davidin Herran palvelian Psalmi, joka Herralle nämät veisun sanat puhui sinä päivänä, jona Herra hänen vapahti kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä. Ja hän sanoi: minä rakastan sydämestäni sinua, Herra, minun voimani.
2 Der Herr ist mir ein Fels und eine Rettungsburg; mein Gott, mein Hort, wo ich mich berge, mein Schild, mein sieghaft Horn und meine Feste.
Herra, minun kallioni, minun linnani ja minun vapahtajani; minun Jumalani on minun vahani, johon minä turvaan: minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni.
3 "Gepriesen sei der Herr!" darf ich nur rufen und bin von meinen Feinden schon erlöst.
Minä kiitän ja avukseni huudan Herraa, niin minä vapahdetaan vihollisistani.
4 Schon hatten Todesfluten mich umgeben; mich schreckten des Verderbens Ströme.
Sillä kuoleman siteet olivat käärineet minun ympäri, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun: kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
6 Da rief ich in der Not zum Herrn und schrie zu meinem Gott um Hilfe. Er hört in seinem Tempel meine Stimme, und mein Geschrei dringt ihm zu Ohren. -
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan: niin hän kuulee ääneni templistänsä, ja minun huutoni hänen edessänsä tulee hänen korviinsa.
7 Die Erde ward erschüttert und sie bebte; der Berge Festen zitterten; sie wankten. Denn er war ergrimmt.
Maa liikkui ja vapisi, ja vuorten perustukset liikkuivat: he värisivät, koska hän vihastui.
8 Aufquoll' aus seiner Nase Rauch; aus seinem Munde sprühte Feuer, und eine Glut ward von ihm ausgesprüht.
Savu suitsi hänen sieraimistansa ja kuluttava tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
9 Den Himmel neigte er und fuhr hernieder, ein tiefes Dunkel unter seinen Füßen.
Hän notkisti taivaat ja astui alas, ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
10 Er fuhr auf einem Cherub, flog einher, auf Windesflügeln schwebend.
Hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja hän lensi tuulen sulkain päällä.
11 Zur Hülle nahm er Dunkel rings um sich und Wasserflut und dicht Gewölke.
Hän pani pimeyden majansa ympärille, ja mustat paksut pilvet, jossa hän lymyssä oli.
12 Am Glanze seiner Nähe haben seine Wolken entzündet Hagel, Feuerströme.
Kirkkaudesta hänen edessänsä hajosivat pilvet rakeilla ja leimauksilla.
13 Der Herr im Himmel donnerte; der Höchste ließ die Stimme dröhnen; da gab es Hagelschauer, Feuergluten.
Ja Herra jylisti taivaissa, Ylimmäinen antoi pauhinansa, rakeilla ja leimauksilla.
14 Und seine Pfeile schoß er ab nach allen Seiten und warf die Blitze hin in regelloser Wahl.
Hän ampui nuolensa ja hajoitti heitä: hän iski kovat leimaukset, ja peljätti heitä,
15 Und Wasserströme zeigten sich; der Erde Gründe wurden bloßgelegt vor Deinem Drohen, Herr, vor Deinem Zornesschnauben. -
Ja niin ilmestyivät vetten kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat, Herra, sinun kovasta nuhtelemisestas ja sinun sieraimies hengen puhalluksesta.
16 Mich aber griff er aus der Höhe, faßte mich, und zog mich aus den mächtigen Gewässern,
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun, ja veti minun ulos suurista vesistä.
17 entriß mich meinen argen Feinden und meinen überlegenen Hassern,
Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, jotka minua väkevämmät olivat.
18 die mich an meinem Unglückstage überfielen. So wurde mir der Herr zur Stütze.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
19 Er führte mich ins Freie hin, befreite mich, weil er an mir Gefallen fand,
Ja hän vei minun lakialle: hän tempasi minun ulos; sillä hän mielistyi minuun.
20 vergalt mir so nach meiner Rechtlichkeit und lohnte mir nach meiner Hände Reinheit.
Herra maksoi minulle minun vanhurskauteni jälkeen: hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
21 Denn immer habe ich des Herren Wege eingehalten und nimmer gegen meinen Gott gefrevelt,
Sillä minä pidän Herran tiet, ja en ole Jumalaani vastaan.
22 behielt ich doch vor Augen alle seine Rechte, und seine Satzungen ließ ich nie aus dem Sinn.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäini edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää.
23 Ich hatte mich ganz ungeteilt ergeben und suchte mich vor meiner Lieblingssünde zu bewahren.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä ja vältän vääryyttä.
24 Darum vergalt der Herr mir auch nach meiner Rechtlichkeit, nach der ihm wohlbekannten Reinheit meiner Hände. -
Sentähden Herra kostaa minulle vanhurskauteni perästä, kätteni puhtauden jälkeen, silmäinsä edessä.
25 Du bist dem Frommen hold, dem Treugesinnten treu gesinnt,
Pyhäin kanssa sinä pyhä olet, ja toimellisten kanssa toimellinen.
26 verfährst mit Reinem rein, doch böse mit dem Bösen.
Puhdasten kanssa sinä puhdas olet, ja nurjain kanssa sinä nurja olet.
27 Dem armen Volke stehst Du bei, die stolzen Blicke schlägst Du nieder.
Sillä sinä vapahdat ahdistetun kansan, ja korkiat silmät sinä alennat.
28 Du lässest ja mein Lichtlein leuchten, Du Herr, mein Gott, der meine Finsternis erhellt.
Sillä minun kynttiläni sinä valaiset; Herra minun Jumalani valaisee minun pimeyteni.
29 Mit Dir anrenne ich die Wälle; mit meinem Gotte überspringe ich die Mauern.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen murran, ja minun Jumalassani karkaan muurin ylitse.
30 Truglos ist Gottes Weg; geläutert ist das Wort des Herrn, ein Schild für alle, die zu ihm sich flüchten.
Jumalan tie on täydellinen. Herran puheet tulella koetellut: hän on kaikkein kilpi, jotka häneen uskaltavat.
31 Denn wer ist Gott, wenn nicht der Herr? Wer sonst ein Hort als unser Gott?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio, paitsi Jumalaamme?
32 Der Gott, der mich mit Stärke gürtet und meinen Weg gefahrlos macht,
Jumala vyöttää minun voimalla, ja panee minun tieni viattomaksi.
33 der meine Füße macht wie die der Rehe, mich sicher stellt auf meinen Höhen,
Hän tekee jalkani niinkuin peurain jalat, ja asettaa minun korkeudelle.
34 der meine Hände kämpfen lehrt und meine Arme eherne Bogen spannen läßt.
Hän opettaa käteni sotimaan, ja käsivarteni vaskijoutsea vetämään.
35 Du reichst mir Deinen Siegesschild, und Deine Rechte stützt mich, und Deine Stärkung macht mich kräftig.
Ja sinä annoit minulle autuutes kilven, ja sinun oikia kätes vahvistaa minun: ja koskas minun alennat, niin sinä teet minun suureksi.
36 Und meinen Schritten gibst Du weiten Raum, und meine Knöchel wanken nicht.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ettei minun kantapääni livistyneet.
37 Ich setze meinen Feinden nach und greife sie und kehre nicht zurück, bis daß ich sie vernichtet.
Minä ajan vihollisiani takaa ja käsitän heitä, ja en palaja, ennenkuin minä heidät hukutan.
38 Ich schlage sie, daß sie sich nimmermehr erheben; sie liegen unter meinen Füßen.
Minä runtelen heitä, ettei he taida nousta: heidän täytyy kaatua jalkaini alla.
39 Du gürtest mich mit Kraft zum Kampfe, und meine Gegner beugst Du unter mich.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan: sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
40 Und meiner Feinde Rücken zeigst Du mir, daß ich vertilge meine Hasser.
Sinä annat minulle viholliseni kaulan, ja minä kadotan vainoojani.
41 Sie rufen - niemand hilft - zum Herrn, er hört sie nicht.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
42 Und ich zermalme sie wie Staub vorm Winde, zerstampfe sie gleich Gassenkot.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun tuulen edessä, ja heitän pois niinkuin loan kaduilta.
43 Du rettest mich vor Tausenden von Kriegervölkern; zum Haupt von Heiden machst Du mich, mir unbekannte Leute dienen mir.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta: sinä asetat minun pakanain pääksi; se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
44 Des Auslands Söhne schmeicheln mir; aufs Hörensagen leisten sie mir schon Gehorsam,
Se kuultelee minua kuuliaisilla korvilla: muukalaiset lapset kieltävät minun.
45 und andere Fremdlinge verschwinden und sitzen zitternd in Verstecken. -
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteissänsä.
46 Lebendig ist der Herr und hochgepriesen als mein Hort, steht hoch da als mein hilfereicher Gott. -
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja minun autuuteni Jumala olkoon ylistetty!
47 Gott, der Du mir verhilfst zur Rache und Völker mir zu Füßen legst,
Jumala, joka minulle koston antaa, ja vaatii kansat minun alleni;
48 der Du vor meinen Feinden mich errettest, Du machst mich meinen Gegnern fürder unerreichbar und rettest mich vor Wüterichen.
Joka minua auttaa vihollisistani: sinä korotat myös minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan: sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
49 Dafür lobpreise ich Dich bei den Heiden, Herr, und singe also Deinem Namen:
Sentähden minä kiitän sinua, Herra, pakanain seassa, ja veisaan nimelles kiitoksen,
50 Heilvoller Turm für seinen König, der David, den er salbte, Huld erweist, und seinem Stamme ewiglich.
Joka suuren autuuden kuninkaallensa osoittaa, ja tekee hyvästi voidellullensa, Davidille, ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.
