Psalm 149

1 Alleluja! Ein neues Lied singt jetzt dem Herrn, sein Lob mit seiner Frommen Chor!

Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.

2 Froh wäre Israel an seinem Schöpfer. Ob ihres Königs seien Sions Söhne fröhlich!

Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.

3 Mit Reigen sollen seinen Namen sie lobpreisen, mit Pauken und mit Zithern ihm lobsingen!

Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman.

4 Denn Wohlgefallen hat der Herr an seinem Volke. Er krönt mit Sieg die Dulder.

Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.

5 Die Frommen jauchzen dann ob all der Herrlichkeit und tun sich nicht genug in Jubel.

Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.

6 In ihrem Mund sei Gottes Lob, ein scharfes Schwert in ihrer Hand,

Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä,

7 um Rache zu vollziehen an den Heiden und an den Völkern Ahndungen zu üben,

Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,

8 mit Ketten ihre Könige zu binden, mit Eisenfesseln ihre Edlen,

Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin,

9 um zu vollziehen das Gericht, wie's vorgeschrieben! Für alle seine Frommen ist dies ehrenvoll. Alleluja!

Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!