Psalm 129

1 Ein Stufenlied. - Sie haben mich schon oft von Jugend an bedrängt." So spreche Israel!

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 "Schon oft von Jugend an bedrängt, jedoch nicht überwältigt.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 Mit meinem Rücken pflügten sie und dehnten ihre Ackerfelder in die Weite.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 Der Herr jedoch, gerecht, zerhaut der Frevler Stränge."

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 In Schande sollen weichen all die Hasser Sions.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 Sie seien wie das Gras auf Dächern, das vor dem Blühen schon verdorrt!

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 Der Schnitter füllt nicht seine Hand damit, nicht seinen Schoß der Garbenbinder.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 Und keiner der Vorübergehenden ruft: "Des Herren Segen über euch! Wir grüßen euch im Namen des Herrn."

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.