Psalm 107
1 "Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut. Auf ewig währet seine Huld."
Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
2 So singen die vom Herrn Erlösten, die er aus Feindes Hand befreit
Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta
3 und aus den Ländern sammelt von Morgen, Abend, Mitternacht und Süden. -
ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.
4 Sie irren in der Steppenwüste und finden keine Bahn zur Wohnstatt hin.
He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.
5 Sie leiden Durst und Hunger, und ihre Seele sinkt darob in Ohnmacht.
Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.
6 Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; Er rettet sie aus ihren Ängsten
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
7 und leitet sie auf rechtem Wege, die Wohnstatt zu erreichen.
Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.
8 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
9 daß er ihr Lechzen stillt und ihren Hunger mit dem Nötigen befriedigt! -
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
10 In Finsternis und Todesschatten sitzen sie, gebannt in Elend und in Eisen;
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
11 denn Gottes Worten widerspenstig, verschmähen sie des Höchsten Rat.
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
12 Durch Mühsal beugt er ihren Sinn; sie werden machtlos; niemand hilft.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
13 Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
14 Aus Finsternis und Todesschatten führt er sie, und ihre Fesseln sprengt er auf.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
16 daß er zertrümmert eherne Pforten und Eisenriegel bricht! -
Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die Kranken leiden schwer ob ihres Sündenwandels und wegen ihrer Missetaten,
He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.
18 daß sie vor jeder Speise ekelt und sie des Todes Pforten schon berühren.
Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.
19 Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
20 Er schickt sein Wort, macht sie gesund und rettet sie vor ihren Grüften.
Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.
21 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
22 ihm Dankesopfer bringen, jubelnd seine Taten künden! -
Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.
23 Die auf der See in Schiffen fahren und ihr Geschäft auf großen Wassern treiben,
He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.
24 erblicken hier des Herren Werke und seine Wunder mit der tiefen Flut.
He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.
25 Ein Sturm erhebt sich auf sein Wort, und seine Wellen türmen sich.
Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.
26 Sie steigen bis zum Himmel, fahren in die Tiefen. Ihr Leben ist gefährdet.
He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.
27 Sie tanzen, schwanken wie Betrunkene. Dahin ist ihre ganze Kunst.
He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.
28 Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.
29 Er macht den Sturm zum Säuselwind; da legen sich des Meeres Wellen.
Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.
30 Sie jubeln, daß sie stille liegen und er sie an ihr Endziel führt.
He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.
31 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern
Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
32 und ihn vor allem Volk erheben und ihn im Kreis der Alten loben! -
Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.
33 Er macht zur Wüste Ströme, zu dürrem Lande Quellenorte,
Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 ein fruchtbar Land zum salzigen Grund, der Bosheit der Bewohner wegen.
hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.
35 Er macht zum Wasserteich die Wüste und dürres Land zum Quellenort;
Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.
36 die Hungrigen läßt er hier wohnen; Sie bauen eine Wohnstatt dort,
Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.
37 besäen Felder, pflanzen Weinberge, die lohnend Früchte tragen.
Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.
38 Er segnet sie, daß sie sich riesig mehren, und läßt ihr Vieh sich nicht vermindern.
Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.
39 Vermindern sie sich, werden sie gebeugt von Druck und Elend und von Jammer,
Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,
40 dann gießt auf Fürsten er Verachtung aus und führt sie in die unwegsame Öde.
niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,
41 Doch aus dem Elend hebt er Arme auf und macht Geschlechter Herden gleich.
hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.
42 Das sehen Redliche und freuen sich, und jeder Frevelmund verstummt. -
Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.
43 Wer weise ist, beachtet dies, und Anerkennung finden so des Herren Gnadentaten.
Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.
