Psalm 107
1 "Dem Herrn sagt Dank! Denn er ist gut. Auf ewig währet seine Huld."
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 So singen die vom Herrn Erlösten, die er aus Feindes Hand befreit
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 und aus den Ländern sammelt von Morgen, Abend, Mitternacht und Süden. -
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Sie irren in der Steppenwüste und finden keine Bahn zur Wohnstatt hin.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 Sie leiden Durst und Hunger, und ihre Seele sinkt darob in Ohnmacht.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; Er rettet sie aus ihren Ängsten
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 und leitet sie auf rechtem Wege, die Wohnstatt zu erreichen.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 daß er ihr Lechzen stillt und ihren Hunger mit dem Nötigen befriedigt! -
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 In Finsternis und Todesschatten sitzen sie, gebannt in Elend und in Eisen;
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 denn Gottes Worten widerspenstig, verschmähen sie des Höchsten Rat.
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Durch Mühsal beugt er ihren Sinn; sie werden machtlos; niemand hilft.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 Aus Finsternis und Todesschatten führt er sie, und ihre Fesseln sprengt er auf.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 daß er zertrümmert eherne Pforten und Eisenriegel bricht! -
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 Die Kranken leiden schwer ob ihres Sündenwandels und wegen ihrer Missetaten,
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 daß sie vor jeder Speise ekelt und sie des Todes Pforten schon berühren.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Sie schreien zu dem Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Er schickt sein Wort, macht sie gesund und rettet sie vor ihren Grüften.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern,
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 ihm Dankesopfer bringen, jubelnd seine Taten künden! -
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 Die auf der See in Schiffen fahren und ihr Geschäft auf großen Wassern treiben,
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 erblicken hier des Herren Werke und seine Wunder mit der tiefen Flut.
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Ein Sturm erhebt sich auf sein Wort, und seine Wellen türmen sich.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Sie steigen bis zum Himmel, fahren in die Tiefen. Ihr Leben ist gefährdet.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Sie tanzen, schwanken wie Betrunkene. Dahin ist ihre ganze Kunst.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Sie schrein zum Herrn in ihrer Not; er rettet sie aus ihren Ängsten.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Er macht den Sturm zum Säuselwind; da legen sich des Meeres Wellen.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Sie jubeln, daß sie stille liegen und er sie an ihr Endziel führt.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Sie sollen dankbar sein dem Herrn für seine Gnade, für seine Wunder an den Menschenkindern
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 und ihn vor allem Volk erheben und ihn im Kreis der Alten loben! -
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Er macht zur Wüste Ströme, zu dürrem Lande Quellenorte,
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 ein fruchtbar Land zum salzigen Grund, der Bosheit der Bewohner wegen.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Er macht zum Wasserteich die Wüste und dürres Land zum Quellenort;
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 die Hungrigen läßt er hier wohnen; Sie bauen eine Wohnstatt dort,
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 besäen Felder, pflanzen Weinberge, die lohnend Früchte tragen.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Er segnet sie, daß sie sich riesig mehren, und läßt ihr Vieh sich nicht vermindern.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Vermindern sie sich, werden sie gebeugt von Druck und Elend und von Jammer,
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 dann gießt auf Fürsten er Verachtung aus und führt sie in die unwegsame Öde.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 Doch aus dem Elend hebt er Arme auf und macht Geschlechter Herden gleich.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Das sehen Redliche und freuen sich, und jeder Frevelmund verstummt. -
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Wer weise ist, beachtet dies, und Anerkennung finden so des Herren Gnadentaten.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
