Psalm 105

1 Dem Herrn sagt Dank! Verherrlicht seinen Namen! Macht seine Taten den Nationen kund!

Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.

2 Lobsingt von ihm! Lobt ihn! Erzählt von seinen Wundern all!

Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

3 In seinem heiligen Namen rühmet euch! Von Herzen freue sich, wer nach dem Herrn sucht!

Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

4 Verlanget nach dem Herrn und seiner Herrlichkeit! Stets sucht sein Angesicht!

Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.

5 Gedenkt der Wunder, die er tat, der Zeichen, seiner Richtersprüche!

Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

6 Geschlecht du, seines Knechtes Abraham, ihr Söhne Jakobs, seines Auserwählten! -

te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

7 Der Herr ist unser Gott, und auf der ganzen Erde gelten seine Urteilssprüche.

Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

8 In Ewigkeit gedenkt er seines Bundes und seines Wortes, das er sprach, ins tausendste Geschlecht,

Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

9 des Bunds, den er mit Abraham geschlossen für Israel als einen ewigen Bund,

liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.

10 den er für Jakob als ein Recht bestätigt, und seines Eides, den er Isaak zugeschworen.

Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

11 "Dir", sprach er, "geb' ich Kanaan, als euer zugemessen Erbe." -

Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne".

12 Noch klein war damals ihre Zahl, noch winzig klein und fremd darin.

Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

13 Sie wanderten von einem Heidenvolk zum andern, von einem Reich zu einer andern Nation.

Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

14 Er gab nicht zu, daß jemand sie bedrückte; er warnte ihretwegen Könige:

Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

15 "Vergreift euch nicht an den von mir Gesalbten! Fügt keinen Schaden meinen Sehern zu!" -

"Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".

16 Er rief alsdann ins Land den Hunger, jedwede Brotesstütze brechend.

Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,

17 Er sandte einen Mann vor ihnen her; zum Sklaven ward Joseph verkauft.

oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.

18 in Fesseln zwang man seine Füße; in Eisen ward sein Hals gelegt,

Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,

19 bis in Erfüllung ging, was er verheißen, und ihn der Spruch des Herrn bewährte.

siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

20 Da ließ der König ihn entfesseln; der Völkerherrscher ließ ihn frei.

Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.

21 Er machte ihn zum Herrn in seinem Hause und zum Verwalter über all sein Gut,

Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

22 daß er nach seinem Sinne seine Fürsten lenkte und seine Ältesten belehrte. -

sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.

23 Alsdann kam nach Ägypten Israel, und Jakob ward ein Gast im Lande Chams.

Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

24 Er machte fruchtbar dort sein Volk, für seine Feinde allzu zahlreich.

Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

25 Nun wandte er ihr Herz zum Hasse wider Gottes Volk, zur Arglist gegen seine Diener.

Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

26 Er sandte Moses, seinen Diener, und Aaron, den er sich erkoren.

Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

27 Sie zeigten ihnen seine Wunder und taten Zeichen in dem Lande Chams.

Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.

28 Er sandte Finsternis, und dunkel ward's; doch achteten sie nicht auf seinen Wink.

Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

29 Er wandelte in Blut ihr Wasser, und ihre Fische ließ er sterben.

Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.

30 Er ließ ihr Land von Fröschen wimmeln bis in die Kammern ihrer Könige.

Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.

31 Er sprach; da kam ein Fliegenschwarm und Mücken in ihr ganz Gebiet.

Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.

32 Für Regen gab er ihnen Hagel und Feuerflammen auf ihr Land,

Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.

33 schlug ihren Weinstock, ihren Feigenbaum darnieder. zersplitterte die Bäume all in ihren Grenzen.

Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.

34 Er sprach; da kamen Heuschrecken und Ungeziefer ohne Zahl.

Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

35 Sie fraßen alles Gras in ihrem Land und fraßen ihre Feldfrucht ab.

ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

36 In ihrem Lande schlug er alle Erstgeburt, die Erstlinge all ihrer Kraft. -

Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

37 Er führte sie mit Gold und Silber aus dem Lande, und unter seinen Stämmen war kein Müder.

Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

38 Ägypten ward ob ihres Wegzugs froh; denn Angst vor ihnen hatte sie befallen.

Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

39 Er breitete zum Schirme eine Wolke aus und Feuer, um bei Nacht zu leuchten.

Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.

40 Auf ihre Bitte ließ er Wachteln kommen und schenkte ihnen Himmelsspeise zur Genüge.

He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

41 Er öffnete den Fels, daß Wasser flossen, in dürrem Lande Ströme rieselten.

Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.

42 Denn er gedachte seines heiligen Wortes und seines Dieners Abraham.

Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

43 So führte er sein Volk mit Jubel fort, mit Jauchzen seine Auserwählten.

Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.

44 Der Heiden Länder gab er ihnen, ließ sie die Frucht des Völkerfleißes erben,

Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

45 auf daß sie seine Rechte hielten, und seine Lehren treu bewahrten. Alleluja!

että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!