Sprueche 9
1 Die Weisheit hatte sich ein Haus gebaut und sieben Säulensitze machen lassen.
Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
2 Sie schlachtete ihr Vieh und mischte ihren Wein und deckte ihre Tische.
Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
3 Sie sandte ihre Mägde aus, um auf erhöhten Plätzen in der Stadt zu rufen:
Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
4 "Wer immer töricht ist, der pflege hier der Einkehr!" Wem's an Verstand gebricht, zu dem sag ich:
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
5 "Kommt her, genießt von meiner Speise und trinkt den Wein, den ich gemischt!
"Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
6 Laßt von der Torheit, daß ihr lebet, und schlagt den Weg der Einsicht ein!"
Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
7 Wer einen Spötter schilt, der holt sich selber Schande, wer einen Frevler tadelt, eigene Schmach.
Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
8 So tadle nicht den Spötter, daß er dich nicht hasse! Doch tadle einen Weisen, dieser wird dich lieben!
Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
9 Belehre einen Weisen! Und er wird noch weiser. Den Frommen lehr! Er mehrt sein Wissen.
Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
10 Der Weisheit Anfang ist die Furcht des Herrn; den Heiligen erkennen, das heißt Einsicht.
Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
11 "Durch mich ja werden deiner Tage viele; die Lebensjahre werden dir sich mehren.
"Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
12 Bist du jetzt weise, bist du weise dir zum Besten; bist du ein Spötter, hast du es allein zu tragen."
Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
13 Das Weib der Torheit schwatzt nur dummes Zeug; unwissend ist es.
Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
14 Sie sitzt an ihres Hauses Pforte, auf einem Sessel, fern dem Herzen ihrer Stadt,
Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
15 um denen zuzurufen, die des Weges ziehen und auf den Pfaden fürbaß schreiten:
kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
16 "Wer immer töricht ist, der pflege hier der Einkehr!" Wem's an Verstand gebricht, zu dem möcht ich jetzt sagen:
"Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
17 "Gestohlen Wasser, das ist fein; verboten Brot - ein süßes Brot!"
"Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
