Sprueche 8
1 Die Weisheit! Ruft sie nicht? Und Einsicht läßt sich hören
Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 am Weg ganz oben auf den Höhen; an Scheidewegen tritt sie auf.
Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Beim Eingang in die Stadt, an ihren Toren, am Eingang zu den Pforten ruft sie aus:
Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 "Zu euch, ihr Männer, rede ich; ich spreche zu den Menschenkindern:
Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Ihr Einfältigen, lernet Klugheit! Ihr Toren, kommet zur Vernunft!
Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Hört zu! Denn ich will Rechtes reden, und meiner Rede Inhalt ist, was richtig.
Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Denn Redlichkeit nur spricht mein Gaumen; für meine Lippen ist Unehrlichkeit ein Greuel.
Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Rechtschaffen ist, was immer spricht mein Mund, nichts Hinterlistiges, nichts Falsches ist darin,
Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 das Richtige für alle, die da fragen, und recht für die, die suchen nach Erkenntnis.
Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Nimm meine Mahnung lieber an als Silber, Erkenntnis lieber als erlesenes Gold. -
Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 Denn besser noch als Perlen ist die Weisheit; und Kostbarkeiten kommen ihr nicht gleich."
Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 "Ich, Weisheit, hab zur Nachbarin die Klugheit; ich kann zu klugem Wissen kommen.
Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Die Furcht des Herrn verträgt sich nicht mit Bösem. Ich hasse Hochmut, Hoffart, schlimmen Wandel sowie verkehrtes Reden.
Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Mein ist der Rat, die Tüchtigkeit; Einsicht ist mein und mein die Stärke.
Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Durch mich regieren Könige, und Fürsten herrschen, wie es rechtens ist.
Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Durch mich befehlen Herrschende und all die hohen Erdenrichter.
Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Wer mich liebt, den liebe ich; mich finden, die mich suchen,
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Reichtum und Ehre sind bei mir, ein stattlich Gut und Wohlergehen.
Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Weit besser noch als Gold, als feines Gold, ist meine Frucht, und mein Ertrag ist kostbarer als auserlesen Silber.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Ich wandle auf dem Pfade der Gerechtigkeit und mitten auf des Rechtes Wegen.
Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Ich gebe denen, die mich lieben, immerdar Besitz und fülle ihre Schatzkammern."
Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 Mich schuf der Herr als Anfang seiner Laufbahn, als erstes seiner Werke,
Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 in der Urzeit. Von Ewigkeit her bin ich eingesetzt, im Anfang seit dem Weltbeginne.
Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Die Ozeane waren nicht, da ward ich schon geboren, als es noch keine reichen Wasserquellen gab.
Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Bevor die Berge eingesenkt, da war ich vor den Hügeln schon geboren.
Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 Er hatte Land und Flur noch nicht gemacht, noch nicht das Element des Staubes in der Welt,
Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 da war ich schon dabei, als er den Himmel hergestellt, als er die Wölbung überm Ozean festsetzte,
Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 als er die Wolken droben mächtig machte, und als des Ozeanes Fluten mächtig wurden,
Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 als er dem Meere seine Schranke setzte, daß die Gewässer sein Geheiß nicht überschritten, als er der Erde Gründe legte.
Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Zur Seite war ich ihm als Schülerin und diente zur Ergötzung Tag für Tag und spielte vor ihm jede Zeit
Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 und spielte auf dem Erdkreis, den ich liebte, und zur Ergötzung diente ich den Menschenkindern."
Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 "Nun, meine Söhne, hört auf mich! Heil denen, die meine Wege wählen!
Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
33 Auf Mahnung hört, auf daß ihr weise werdet! Schlagt sie nicht in den Wind!
Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Heil sei den Menschen, die mich hören und Tag für Tag an meinen Türen wachen und meiner Tore Pfosten hüten!
Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Denn wer mich findet, findet Leben, und von dem Herrn empfängt er alles Nötige.
Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Wer aber mich verfehlt, der frevelt gegen seine eigene Seele; ja alle, die mich hassen, lieben nur den Tod."
Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
