Sprueche 31

1 Die Worte an den König Lemuel, ein Spruch, den seine Mutter lehrte:

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

2 "Was soll ich dir, mein Sohn, was Lemuel, mein Erstgeborener, dir sagen? Nicht doch, du meines Leibes Sohn, nicht doch du Sohn, den durch Gelübde ich erworben!

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

3 Nicht gib den Weibern deine Kraft, noch deine Liebe Königs Freundinnen!

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

4 Nicht ziemt den Königen, o Lemuel, nicht ziemt den Königen der Weingenuß, so wenig, wie den Fürsten der des Bieres,

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

5 daß er nicht zeche und des Rechts vergäße und der Bedrückten Sache ändere.

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

6 Dem Elenden gebt Bier und dem betrübten Herzen Wein!

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

7 Er soll nur trinken und des Jammers so vergessen und seines Leids nicht mehr gedenken!

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

8 Tu deinen Mund für Stumme auf und für die Sache derer, die Vertretung nötig haben!

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

9 Tu deinen Mund auf als gerechter Herrscher, als Anwalt des Bedrängten und des Armen!"

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

10 Ah, wem ein wackres Weib zuteil geworden, dem geht sie über Perlenwert.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

11 Bei ihrem Mann genießt sie Zutrauen, und an Gewinn fehlt es ihm nicht.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

12 Charitin ist sie ihm; sie tut ihm nie ein Leid ihr ganzes Leben.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

13 Die Arbeit nur ist ihre Lust; sie sieht sich um nach Wolle und nach Flachs.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

14 Einem Kauffahrerschiff gleicht sie, von ferne schafft sie sich die Nahrung her.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

15 Früh bricht sie in der Nacht den Schlaf, bereitet Speise ihrem Hausgesinde.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

16 Gern hätte sie ein Feld; sie kauft es vom Ersparten sich und eines Weinbergs Pflanzung.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

17 Hat ihre Lenden fest gegürtet, und rüstig reget sie die Arme.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

18 Jetzt sieht sie, wie voran geht alles, und ihre Lampe bleibt des Nachts nicht ausgelöscht.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

19 Kommt sie alsdann zum Stoff für's Spinnen, so fassen ihre Hände fest die Spindel.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

20 Lädt Arme ein; dem Elenden gibt sie die Hand.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

21 Mit Winterschnee nimmt für ihr Hausgesinde sie es auf; in doppelte Gewandung hüllet sie die Ihren.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

22 Näht Teppiche für sich aus Linnen und aus dem Purpur Kleider.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

23 Obenan steht in den Schulen ihr Gemahl, wenn mit den Ältesten des Landes er zusaminensitzt.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

24 Phöniziens Händlern gibt sie Gürtel; ein feines Unterkleid hat sie gefertigt und verkauft es.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

25 Reich, prächtig ist ihr Kleid, und so lacht sie des künftigen Tages.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

26 Sie spricht, und lautere Wahrheit ist's, und was sie redet, ist nur liebevolle Lehre.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

27 Tatkräftig überwacht sie ihres Hauses Ordnung, und Brot der Faulheit läßt sie nicht genießen.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

28 Und wo sich ihre Kinder zeigen, preist man sie und rühmt sie, wo ihr Gatte:

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

29 "Viel Frauen haben wacker sich gezeigt; du aber übertriffst sie alle.

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

30 Wie schwinden Anmut hin und Schönheit! Ein Weib, das Furcht hat vor dem Herrn, das soll man rühmen!

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

31 Zollt ihr, was ihr gebührt! Selbst in den Toren künden ihre Werke ihren Ruhm."

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.