Sprueche 21

1 Den Wasserbächen gleich ist in der Hand des Herrn des Königs Herz; Er lenkt's, wohin er will.

Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.

2 Dem Mann scheint jeder seiner Wege recht zu sein; jedoch der Herr ist's, der die Herzen wägt.

Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.

3 Gerechtigkeit und Recht ausüben liebt der Herr viel mehr denn Schlachtopfer.

Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.

4 Ein großer Ehrgeiz und Verstand entflammen Frevler zum Vergehen.

Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.

5 Allein des Arbeitsamen Pläne führen zum Gewinn; der Hastige bringt's nur zum Verlust.

Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.

6 Wer sich durch Lügenzunge Schätze sammelt, strebt nach verwehtem Hauch, ja, nach dem Tod.

Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.

7 Für Frevler hat das Unrecht einen Reiz; sie weigern sich zu tun, was recht.

Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.

8 Mag eines Mannes Tun verwickelt sein und schief verlaufen, doch ist er redlich, handelt er doch recht.

Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.

9 Viel lieber in dem Winkel eines Daches ruhen, als ein gemeinsam Haus mit einem Weib, das zänkisch!

Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.

10 Des Frevlers Seele hat am Bösen ihre Lust, und nicht verhaßt ist ihm die böse Tat.

Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.

11 Wenn man den Spötter büßen läßt, dann kann der Dumme dadurch weise werden. Behandelt man den Weisen rücksichtsvoll, kann jener dadurch auch zur Einsicht kommen.

Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.

12 Wenn auf des Frevlers Haus der Fromme Rücksicht nimmt, verleitet er den Frevler wiederum zum Bösen.

vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.

13 Wer vor des Armen Hilferuf sein Ohr verstopft, der findet kein Gehör dann, wenn er selber ruft.

Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.

14 Im stillen eine Gabe kann den Zorn besänftigen, ein heimliches Geschenk den größten Grimm.

Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.

15 Dem Frommen ist es eine Freude, wenn ihm nach Recht geschieht; den Bösewichtern ist's ein Schrecken.

Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.

16 Ein Mensch, der von der Klugheit Wege irrt, wird Ruhe erst im Schattenreiche finden.

Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.

17 Wer Lustbarkeiten liebt, der fühlt sich stets im Mangel; wer Wein und Öl zu gerne hat, wird nimmer reich.

Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.

18 Das Sühnegeld des Frommen ist der Frevler; an Stelle der Rechtschaffenen tritt der Verbrecher.

Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.

19 Viel besser, einsam in der Wüste leben, als in Gesellschaft eines zank- und händelsüchtigen Weibes!

Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.

20 An Öl und köstlichem Getränk ist in des Weisen Haus ein Vorrat; ein Tor läßt sie verderben.

Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.

21 Wer nach Gerechtigkeit und Güte strebt, der findet Leben, Rechtlichkeit und Ehre.

Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.

22 Der Helden Stadt erstieg ein Weiser; das Bollwerk stürzte ein, dem sie sich anvertraut.

Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.

23 Wer seinen Mund und seine Zunge hütet, der schützt sein Leben vor Gefahren.

Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.

24 Ein Spötter heißt, wer übermütig und vermessen ist und wer im Übermaß des Stolzes handelt.

Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.

25 Den Faulen tötet sein Gelüste; denn seine Hände weigern sich zu schaffen.

Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:

26 Den ganzen Tag begehrt nur, wer begehrlich; der Fromme spendet ohne Unterlaß.

Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.

27 Des Frevlers Opfer ist ein Greuel und vollends, bringt er es in schnöder Absicht dar.

Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.

28 Ein falscher Zeuge geht zugrunde; dagegen redet sieghaft ein glaubwürdiger Mann.

Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.

29 Der Frevler macht ein frech Gesicht; der Biedere verbessert seinen Wandel.

Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.

30 Nicht Weisheit gibt's, nicht Einsicht, Rat nicht vor dem Herrn.

Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.

31 Das Roß ist abgerichtet für den Tag der Schlacht; jedoch der Sieg kommt von dem Herrn.

Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.