Sprueche 20

1 Ein Spötter ist der Wein, ein Lärmer Bier; wer davon taumelt, ist nicht klug.

Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.

2 Wie eines jungen Löwen Knurren ist des Königs Unwillen; wenn er in Zorn gerät, verwirkt man schon sein Leben.

Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.

3 Für einen Mann ist's eine Ehre, einem Streite fernzubleiben, und nur ein Tor tut sich hervor.

Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.

4 Im Herbste pflügt der Faule nicht; wenn er dann in der Ernte nachfragt, ist nichts da.

Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.

5 Wie Wasser in der Tiefe, ruht der Plan im Herzen eines Mannes; ein kluger Mann weiß es zu schöpfen.

Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.

6 Gar mancher muß den Mann herbeirufen, dem Gutes er getan. Denn einen Dankbaren, wer kann ihn finden?

Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?

7 Wenn jemand in Gerechtigkeit und Unschuld lebt, den ahmen seine Kinder nach.

Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.

8 Ein König auf dem Richterstuhle der Gerechtigkeit soll mit den Augen jeden Übeltäter aufspüren!

Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.

9 Wer könnte sagen: "Gereinigt habe ich mein Herz, von meiner Lieblingssünde frei gemacht!"?

Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?

10 Zweifach Gewicht und zweifach Maß, sie beide sind dem Herrn ein Greuel.

Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.

11 Ein Knabe schon gibt sich in seinen Taten zu erkennen, ob krumm, ob grade wird sein Tun.

Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.

12 Das hörend Ohr, das sehend Auge, sie beide hat der Herr gemacht.

Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.

13 Lieb nicht den Schlaf, damit du nicht verarmst! Mach schon die Augen auf, solang du Brot in Fülle hast!

Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.

14 "Wie schlecht, wie schlecht!" sagt da ein Käufer; doch ist es sein geworden, rühmt er sich.

Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.

15 Hat man auch Gold und Perlen eine Menge, ein gläsernes Gefäß ist eines Anwalts Rede.

Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.

16 Wer einem andern bürgt, dem kann sein eigen Kleid genommen werden; gepfändet wird er Fremder wegen.

Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.

17 Süß schmeckt dem Mann das Brot der Lüge; doch hintendrein füllt sich sein Mund mit Kieselstein.

Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.

18 Die Pläne prüfe durch Beratung! Mit Klugheit führe Krieg!

Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.

19 Geheimnisse verrät, wer stets auf Wanderschaft. Drum gib mit Plaudermäulern dich nicht ab!

Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.

20 Wer auf den Vater und die Mutter wenig gibt, des Licht verlöscht im Dunkeln.

Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.

21 Besitz, zu Anbeginn in Hast erworben, bleibt doch am Ende ohne Segen.

Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.

22 Sprich nicht. "Ich muß den bittern Kelch zur Neige trinken." Nein, hoffe auf den Herrn! Er kann dir helfen.

Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.

23 Ein Greuel für den Herrn ist zweierlei Gewicht; nichts nützt die falsche Waage.

Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.

24 Des Mannes Schritte sind vom Herrn bestimmt; wie kann ein Mensch sich selber seinen Weg bestimmen?

Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?

25 Gefährlich ist's für Menschen, Heiliges vorschnell zu versprechen und nachher das Gelobte wiederum zu überlegen.

Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.

26 Ein weiser König späht die Frevler aus, vergilt an ihnen Unordnung.

Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.

27 Des Menschen Geist ist vor dem Herren licht, und er durchforscht sein Innerstes.

Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.

28 Der König hütet immerwährend Huld; durch Liebe stützt er seinen Thron.

Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.

29 Der Ruhm der Jünglinge ist ihre Stärke; der Greise Schmuck ist graues Haar.

Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.

30 Wenn eine Wunde schwärt, Umschläge bringen Linderung, so Schläge auch dem Herzensgrunde.

Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.