Sprueche 2

1 Mein Sohn! Nimmst du jetzt meine Worte an und bewahrst du bei dir, was ich geboten,

Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;

2 und lauscht dein Ohr auf Weisheit und neigt dein Herz sich zur Vernunft

Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.

3 und rufst nach Einsicht du und schreist du nach Verstand

Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;

4 und suchst du sie wie Silber und spürst ihr nach gleich wie verborgnen Schätzen,

Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;

5 alsdann begreifst auch du die Furcht des Herrn, gewinnst Erkenntnis Gottes,

Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.

6 daß Weisheit nur der Herr verleiht, aus seinem Mund Erkenntnis und Vernunft herrühren,

Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.

7 und daß er guten Rat für Rechtliche aufspart, ein Schild ist denen, die unsträflich wandeln,

Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,

8 die von des Rechtes Bahnen nicht abweichen, jedoch die Wege seiner Frommen gehen, -

Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.

9 alsdann wirst du Gerechtigkeit und Recht verstehen, Geradheit, jede Bahn des Guten,

Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.

10 denn Weisheit kommt dir in das Herz und die Erkenntnis weilt in deiner Seele.

Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,

11 Dann ist die Umsicht dir ein Schutz; Vernunft ist deine Hüterin.

Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,

12 Sie rettet dich vor schlimmen Schurken, vor Lügenrednern,

Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,

13 die von des Lichtes Pfaden lassen und auf dem Weg des Finstern wandeln, -

Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;

14 die freudig Böses tun und ob dem Untergang des Nächsten jubeln, -

Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;

15 vor Leuten, deren Pfade krumm und deren Bahnen ganz verkehrt.

Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:

16 Sie rettet dich vor andern Weibern, vor einer Fremden voller Schmeichelreden,

Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,

17 die den Vertrauten ihrer Jugend läßt und den vor ihrem Gott geschlossenen Bund vergißt.

Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.

18 Dem Tode nahe steht ihr Haus, und zu den Schatten führen ihre Bahnen.

Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.

19 Wer zu ihr eingeht, kehrt nicht wieder; betritt niemals des Lebens Pfade.

Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;

20 Dann kannst du auf dem Weg der Guten wandeln und an der Frommen Pfad dich halten.

Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.

21 Denn nur wer recht tut, darf im Lande wohnen; nur wer untadelig, drin übrigbleiben.

Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;

22 Die Schlechten aber werden aus dem Land vertilgt und die Betrüger aus ihm ausgerissen.

Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.