Sprueche 19

1 Ein Armer, der in Einfalt wandelt, ist viel besser als einer mit gezierter Rede, dazu dumm.

Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.

2 Ausruhen ohne Grund ist auch nicht gut; doch wer sich überstürzt, tritt sicher fehl.

Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.

3 Zerstört des Menschen eigene Torheit seinen Weg, so zürnt sein Herz dem Herrn.

Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.

4 Der Reichtum schafft stets neue Freunde; wer aber arm, von dem trennt sich sein Freund.

Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.

5 Ein falscher Zeuge bleibt nicht ungestraft, und nicht entkommt, wer Lügen spricht.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.

6 Es buhlen viele um des Mannes Gunst, der geben kann; doch keinen Freund besitzt, wer selbst bedürftig.

Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.

7 Den Armen mag von seinen Brüdern keiner; selbst seine Freunde bleiben fern von ihm. Wer Worten nachjagt, dem gereichen sie zu nichts.

Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.

8 Wer sich Verstand erwirbt, der liebt sein Leben, und wer Vernunft bewahrt, der findet Glück.

Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.

9 Ein falscher Zeuge bleibt nicht ungestraft; wer Lügen vorbringt, geht zugrunde.

Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.

10 Wohlleben frommt dem Toren nicht, noch weniger dem Sklaven der Genuß.

Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.

11 Langmut zeuget vom Verstande eines Menschen; das Übersehen der Verfehlung ist sein Ruhm.

Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.

12 Des Königs üble Laune ist wie Knurren eines jungen Löwen; doch seine Huld, was Tau für Pflanzen.

Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.

13 Ein Unglück für den Vater ist ein dummer Sohn; ein zänkisch Weib ist wie der Regen, der eindringt in ein Haus und draus vertreibt.

Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.

14 Von seinen Vätern erbt man Haus und Gut; vom Herrn jedoch kommt ein verständig Weib.

Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.

15 In tiefen Schlaf versenkt die Faulheit; ein Lässiger wird Hunger leiden.

Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.

16 Wer Achtung vor Befehlen hat, bewahrt sein Leben; wer seine Pflicht vernachlässigt, wird mit dem Tod bestraft.

Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.

17 Wer sich erbarmt des Armen, leiht dem Herrn, und seine Guttat lohnt er ihm.

Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

18 Straf deinen Sohn! Dann gibt's noch Hoffnung. Bekümmre dich nicht um sein Weinen!

Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.

19 "Wer gar zu weit im Zorne geht, der muß es büßen." Im Gegenteil! Errette ihn und rett ihn immer wieder!

Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.

20 Hör auf den Rat! Nimm an die Mahnung, auf daß du in der Zukunft weise seist!

Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.

21 Der Pläne in des Mannes Herzen mögen viele sein; der Plan des Herrn allein geht in Erfüllung.

Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22 Beim Menschen ist begehrenswert Wohltätigkeit; doch besser ist ein Mensch, der nichts besitzt, als der, der lügenhaft verspricht.

Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.

23 Zum Leben dient die Furcht des Herrn; der Hochmut murrt, daß nicht das Böse wird bestraft.

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.

24 Wenn seine Hand der Faule in die Schüssel steckt, so mag er sie zum Mund nicht bringen.

Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.

25 Wenn du den Spötter schlägst, so kann der Dumme dadurch weise werden. Vermahnst du einen Klugen, kann er dadurch weise werden.

Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.

26 Wer seinen Vater elend macht und seiner Mutter Herz durchbohrt, der ist ein Sohn, der schimpflich und erbärmlich handelt!

Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.

27 Mein Sohn, laß ab, auf Mahnungen zu hören, die nur geschehn, um gute Lehren in den Wind zu schlagen!

Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.

28 Des nichtswürdigen Zeugen spottet die Gerechtigkeit; der Trug verwickelt frevelhaften Mund in Widerspruch.

Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.

29 Bereit sind Schläge für die Spötter und Hiebe für des Toren Rücken.

Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.