Sprueche 15

1 Gelinde Rede stillt den Grimm; verletzend Wort erregt den Zorn.

Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.

2 Des Weisen Zunge kleidet guten Sinn in schöne Form; der Mund des Toren spricht die nackte Torheit.

Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.

3 An jedem Orte sieht des Herren Aug die Bösen und die Guten.

Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.

4 Der Zunge Milde ist ein Lebensbaum; doch wenn darauf Verkehrtheit liegt, wirkt sie verstörend auf den Geist.

Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.

5 Der Tor verschmäht die väterliche Zucht; wer auf die Rüge achtet, handelt klug.

Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.

6 Im Haus des Frommen findet Vorrat sich in Fülle; doch in des Frevlers Ernte liegt Zerrüttung.

Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.

7 Der Weisen Lippen zeugen Wissen, doch nicht das Herz der Toren.

Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.

8 Der Frevler Opfer ist ein Greuel für den Herrn; doch das Gebet der Redlichen gefällt ihm wohl.

Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.

9 Der Weg der Frevler ist ein Greuel für den Herrn; das Streben nach der Tugend hat er gern.

Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.

10 Dem, der vom Pfade weicht, ist Rüge nicht willkommen; wer aber Mahnung haßt, muß sterben.

Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.

11 Ganz offen liegen Unterwelt und Abgrund vor dem Herrn; um wieviel mehr der Menschen Herzen! (Sheol h7585)

Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet. (Sheol h7585)

12 Der Spötter liebt nicht, daß man ihn vermahne; er geht nicht zu den Weisen.

Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.

13 Ein fröhlich Herz macht auch das Antlitz freundlich; bedrückt ist das Gemüt bei Herzenskummer.

Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.

14 Erkenntnis sucht des Klugen Herz; auf Torheit geht der Toren Miene aus.

Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.

15 Wohl sind des Armen Tage alle böse; doch ist er heiteren Gemüts, hat er beständig Festgelage.

Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.

16 Viel besser, wenig zu besitzen in der Furcht des Herrn, als reiche Schätze und dabei ein bös Gewissen.

Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.

17 Viel besser ein Gericht Gemüse und dabei auch Liebe, als ein fettes Rind und Haß dabei.

Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.

18 Ein hitziger Mann erregt den Zank; wer aber sanft ist, stillt den Hader.

Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.

19 Der Weg des Furchtsamen gleicht einer Dornenhecke; der Pfad des Aufrechten ist wohl gebahnt.

Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.

20 Ein weiser Sohn versorgt den Vater reichlich; ein dummer Mensch vernachlässigt die Mutter.

Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.

21 Die Torheit bringt dem Unverständigen Gefahr; doch ebenen Weg geht der Vernünftige.

Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.

22 Die Pläne schlagen fehl, wo die Beratung fehlt; sind aber der Berater viel, so kommen sie zustande.

Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.

23 Ein jeder hört sich selber gern. Ein Wort zur rechten Zeit, wie selten!

Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.

24 Hier oben gibt es für den Klugen einen Lebensweg, damit er fern sich hält dem Abgrund drunten. (Sheol h7585)

Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on. (Sheol h7585)

25 Wegreißt der Herr der Stolzen Haus; der Witwe Eigentum läßt er bestehen.

Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.

26 Ein Greuel für den Herrn sind boshafte Gedanken; doch rein sind Worte, freundlich ausgesprochen.

Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.

27 Es läßt der Geizhals die Familien darben; wer auf Vermögen nicht versessen ist, ernährt sie wohl.

Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.

28 Die Antwort überlegt des Frommen Herz; des Frevler Mund spricht unumwunden Bosheit.

Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.

29 Den Gottlosen ist fern der Herr; doch das Gebet der Frommen achtet er.

Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.

30 Ein freundlich Anblicken erfreut das Herz, und frohe Kunde labt den Leib.

Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.

31 Ein Ohr, das auf die Mahnung hört, die Leben spendet, weilt gerne mitten unter Weisen.

Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.

32 Wer Zucht verachtet, wirft sein Leben weg; doch wer auf Rüge hört, erkauft sich Leben.

Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.

33 Die Furcht des Herrn ist Grundlage der Weisheit, der Ehre geht voran die Demut.

Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.