Sprueche 11

1 Ein Greuel für den Herrn ist falsche Waage; ein richtiges Gewicht gefällt ihm wohl.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2 Kommt auf der Übermut, kommt auch Verachtung; mit den Bescheidenen kommt Weisheit.

Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3 Der Gerechten Unschuld spendet ihnen Ruhe; der Frevler Falschheit tötet sie.

Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4 Am Zornestag nutzt kein Besitz; vom Tod errettet Almosen.

Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Die Frömmigkeit der Frommen ebnet ihm den Weg; der Frevler stürzt durch seine Schlechtigkeit.

Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6 Der Redlichen Gerechtigkeit errettet sie; die Frevler werden durch die Schlechtigkeit gefangen.

Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7 Jedwede Hoffnung endet mit des Frevlers Tod, und die Erwartung aus den Sünden wird zunichte.

Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8 Wer Recht erhalten, ist von Not erlöst; an seine Stelle kommt der Gegner.

Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Der Frevler sucht durch Reden seinen Gegner zu vernichten; doch die im Rechte, werden durch die Einsicht auch gerettet.

Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10 Es jauchzt die Stadt ob ihrer Frommen Glück, und Jubel gibt es bei der Frevler Untergang.

Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11 Der Staat blüht durch den Segen Redlicher; durch Frevler Mund geht er zugrunde.

Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12 Der Tor spricht voll Verachtung wider seinen Gegner; der Kluge aber schweigt.

Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13 Geheimnisse verrät der Neuigkeitenkrämer; der Zuverlässige behält für sich die Sache.

Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14 Wenn's an der Führung fehlt, dann kommt ein Volk zu Falle; gut aber steht's, wo viele sind der Ratgeber.

Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15 Sehr schlimm kann's dem ergehen, der sich für einen anderen verbürgt; doch sicher bleibt, wer nicht den Handschlag liebt.

Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16 Wie ein verführerisches Weib an Schmuck sich klammert, so klammern sich an Reichtum die Gewalttätigen.

Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17 Wer Gutes tut, der tut sich selber Gutes; wer harten Herzens ist, der schneidet sich ins eigene Fleisch.

Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18 Der Frevel bringt nur nichtigen Lohn; der Tugend Lohn ist wahrer Lohn.

Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 Festhalten an der Tugend führt zum Leben; das frevelhafte Tun bringt sichern Tod.

Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20 Ein Greuel sind dem Herrn all, die verkehrten Herzens sind; sein Wohlgefallen haben, die unsträflich wandeln.

Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21 Untrüglich ist's: Nicht straflos bleibt der Böse; doch frei geht das Geschlecht der Frommen aus.

Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22 Ein goldener Ring im Rüssel eines Schweines ist ein Weib, das schön, doch ohne Scham.

Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23 Der Frommen Wunsch geht nur aufs Nötige; der Frevler Sehnen ist das Übermaß.

Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24 Der eine teilt sehr reichlich aus und wird noch reicher; ein andrer spart am Nötigen und wird noch ärmer.

Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25 Ein dankbares Gemüt wird überhäuft mit Gutem; wer Wohltaten erweist, empfängt auch solche.

Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26 Wer Korn zurückhält, diesem flucht das Volk; wer aber Korn verkauft, auf dessen Haupt kommt Segen.

Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27 Wer Gutes anstrebt, zielt auf Wohlwollen; wer aber Böses sucht, auf den kommt's auch.

Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28 Wer nur auf Reichtum sich verläßt, verwelkt; die Frommen aber grünen so wie grünes Laub.

Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29 Wer seine eigene Familie darben läßt, wird Wind erwerben; der Tor wird Sklave dessen, der klüger ist als er.

Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30 Ein Lebensbaum ist des Gerechten Frucht; wer Seelen an sich zieht, ist weise.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31 Wenn schon den Frommen trifft auf Erden die Vergeltung, um wieviel mehr den Frevler und den Sünder!

Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.