Sprueche 11

1 Ein Greuel für den Herrn ist falsche Waage; ein richtiges Gewicht gefällt ihm wohl.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

2 Kommt auf der Übermut, kommt auch Verachtung; mit den Bescheidenen kommt Weisheit.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

3 Der Gerechten Unschuld spendet ihnen Ruhe; der Frevler Falschheit tötet sie.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

4 Am Zornestag nutzt kein Besitz; vom Tod errettet Almosen.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Die Frömmigkeit der Frommen ebnet ihm den Weg; der Frevler stürzt durch seine Schlechtigkeit.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

6 Der Redlichen Gerechtigkeit errettet sie; die Frevler werden durch die Schlechtigkeit gefangen.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

7 Jedwede Hoffnung endet mit des Frevlers Tod, und die Erwartung aus den Sünden wird zunichte.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

8 Wer Recht erhalten, ist von Not erlöst; an seine Stelle kommt der Gegner.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

9 Der Frevler sucht durch Reden seinen Gegner zu vernichten; doch die im Rechte, werden durch die Einsicht auch gerettet.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

10 Es jauchzt die Stadt ob ihrer Frommen Glück, und Jubel gibt es bei der Frevler Untergang.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

11 Der Staat blüht durch den Segen Redlicher; durch Frevler Mund geht er zugrunde.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

12 Der Tor spricht voll Verachtung wider seinen Gegner; der Kluge aber schweigt.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

13 Geheimnisse verrät der Neuigkeitenkrämer; der Zuverlässige behält für sich die Sache.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

14 Wenn's an der Führung fehlt, dann kommt ein Volk zu Falle; gut aber steht's, wo viele sind der Ratgeber.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

15 Sehr schlimm kann's dem ergehen, der sich für einen anderen verbürgt; doch sicher bleibt, wer nicht den Handschlag liebt.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

16 Wie ein verführerisches Weib an Schmuck sich klammert, so klammern sich an Reichtum die Gewalttätigen.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

17 Wer Gutes tut, der tut sich selber Gutes; wer harten Herzens ist, der schneidet sich ins eigene Fleisch.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

18 Der Frevel bringt nur nichtigen Lohn; der Tugend Lohn ist wahrer Lohn.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

19 Festhalten an der Tugend führt zum Leben; das frevelhafte Tun bringt sichern Tod.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

20 Ein Greuel sind dem Herrn all, die verkehrten Herzens sind; sein Wohlgefallen haben, die unsträflich wandeln.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

21 Untrüglich ist's: Nicht straflos bleibt der Böse; doch frei geht das Geschlecht der Frommen aus.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

22 Ein goldener Ring im Rüssel eines Schweines ist ein Weib, das schön, doch ohne Scham.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

23 Der Frommen Wunsch geht nur aufs Nötige; der Frevler Sehnen ist das Übermaß.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

24 Der eine teilt sehr reichlich aus und wird noch reicher; ein andrer spart am Nötigen und wird noch ärmer.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

25 Ein dankbares Gemüt wird überhäuft mit Gutem; wer Wohltaten erweist, empfängt auch solche.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

26 Wer Korn zurückhält, diesem flucht das Volk; wer aber Korn verkauft, auf dessen Haupt kommt Segen.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

27 Wer Gutes anstrebt, zielt auf Wohlwollen; wer aber Böses sucht, auf den kommt's auch.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

28 Wer nur auf Reichtum sich verläßt, verwelkt; die Frommen aber grünen so wie grünes Laub.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

29 Wer seine eigene Familie darben läßt, wird Wind erwerben; der Tor wird Sklave dessen, der klüger ist als er.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

30 Ein Lebensbaum ist des Gerechten Frucht; wer Seelen an sich zieht, ist weise.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

31 Wenn schon den Frommen trifft auf Erden die Vergeltung, um wieviel mehr den Frevler und den Sünder!

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?