Klagelieder 5

1 Gedenke, Herr, was uns geschehen! Blick her! Sieh unsere Schmach!

Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.

2 Fremden ist unser Erbteil zugefallen und unsere Häuser Ausländern.

Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.

3 Wir wurden wie die Waisen vaterlos und unsere Mütter wie die Witwen.

Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.

4 Wir trinken unser eigen Wasser nur um Geld, bekommen unser eigen Holz nur um Bezahlung.

Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5 Auf unsern Nacken lastet ein gewaltig Joch, und sind wir matt, gönnt man uns keine Ruhe.

Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6 Ägypten reichten wir die Hand, um satt zu werden, Assur.

Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.

7 Gesündigt haben unsere Väter; doch sie sind nicht mehr. Wir tragen ihr Verschulden.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8 Jetzt herrschen Sklaven über uns, und ihrer Hand entreißt uns keiner.

Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9 Wir holen in der Wüste unser Brot mit Einsatz unsres Lebens vor dem Schwerte.

Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.

10 Uns sind gedünstet wie im Ofen die Glieder von den Hungersgluten.

Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.

11 In Sion haben sie die Ehefraun geschändet und Jungfrauen in Judas Städten.

Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12 Gehenkt durch ihre Hand die Fürsten, der Greise Ansehen für nichts geachtet.

Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13 Die jungen Männer schleppten Lasten, und Knaben wankten unter Holzbündeln.

Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14 Verschwunden sind die Greise aus dem Tore und Jünglinge aus ihrer Schule.

Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15 Geschwunden ist die Freude unsres Herzens, in Klage unser Reigen umgewandelt.

Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16 Die Krone ist vom Haupte uns gefallen. Weh uns, daß wir gesündigt haben!

Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17 Deshalb ward unser Herz so krank, deshalb so trübe unser Auge

Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-

18 des wüsten Sionsberges wegen, auf dem sich Füchse tummeln.

Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.

19 Du bist, o Herr, in Ewigkeit; Dein Thron steht von Geschlechte zu Geschlecht.

Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20 Warum willst Du uns immerdar vergessen, uns lebenslang verlassen?

Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?

21 Bekehr uns, Herr, zu Dir! Wir kehren um. Erneure unsere Tage wie vor alters!

Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22 Denn wolltest Du uns ganz verwerfen, dann gingest Du in Deinem Zorne gegen uns zu weit.

Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?