Klagelieder 3

1 Ich bin der Mann, der Elend hat erfahren durch seines Grimmes Rute.

Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Mich drängte er und führte mich in Finsternis und tiefes Dunkel.

Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 An mir erprobt er immer wieder seine Macht den ganzen Tag.

Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Er rieb mir auf mein Fleisch und meine Haut, zerbrach mir mein Gebein.

Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Und eingeschritten ist er gegen mich mit Gift und Aufhängen,

Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 versetzte mich in Finsternis wie ewig Tote.

Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Er mauerte mich ein, ließ keinen Ausweg offen, beschwerte mich mit Ketten.

Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Ob ich auch schreie, rufe, er weist mein Beten ab,

Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 versperrt mit Pfählen meine Wege, verstört mir meine Pfade.

Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 Er ist mir wie ein Bär, der lauert, ein Löwe in dem Hinterhalt.

Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Er kreist um meine Wege, umschließt mich, macht mich einsam,

Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 dann spannt er seinen Bogen und stellt als Ziel mich auf für seine Pfeile.

Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Er schießt mir in die Nieren des Köchers Söhne.

Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Ich wurde meinem ganzen Volke zum Gespött, ihr Spottlied für den ganzen Tag.

Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Mit Bitternissen machte er mich satt, berauschte mich mit Wermut,

Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 zermalmen ließ er meine Zähne Kiesel und wälzte mich im Staube.

Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Des Glücks beraubt ward meine Seele, daß ich des Heiles ganz vergaß

Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 und sprach: "Dahin ist meine Lebenskraft und meine Hoffnung auf den Herrn."

Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Ja, der Gedanke an mein Elend, meine Irrsale, ist Wermut mir und Gift.

Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Und doch denkt meine Seele dran und sinnt in mir.

Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Und ich bedachte dies und schöpfte daraus meine Hoffnung.

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Des Herren Huld ist nicht zu Ende und sein Erbarmen nicht erschöpft.

Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 Neu ist's an jedem Morgen; ja: "Groß ist Deine Treue;

se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 mein Anteil ist der Herr", spricht meine Seele; "drum hoffe ich auf ihn."

Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Der Herr ist denen gütig, die seiner harren, und einer Seele, die ihn sucht.

Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Drum ist es gut, schweigend des Herren Hilfe zu erwarten.

Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Gar heilsam ist es für den Mann, das Joch in seiner Jugend schon zu tragen.

Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Er sitze einsam da und schweige, weil er's ihm auferlegt!

Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Mit seinem Mund berühre er den Staub! Vielleicht gibt's dann noch Hoffnung.

Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Er biete seine Wange jenem dar, der nach ihm schlägt, und lasse sich mit Schmach ersättigen!

Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Denn nicht auf ewig will der Herr verstoßen.

Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 Und fügt er auch Betrübnis zu, erbarmt er sich auch wieder seiner Gnadenfülle nach.

vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Denn nicht aus Lust erniedrigt er und beugt die Menschenkinder,

Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 damit man mit den Füßen all die Gefangenen des Landes trete,

Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 daß man das Recht der Leute beuge, das sie beim Allerhöchsten haben.

kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 Daß jemandem sein Recht genommen wird, das kann der Herr nicht billigen.

kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Wer ist's, der sprach, und es geschah, und nicht befohlen hätte es der Herr?

Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 Ja, kommt nicht aus des Höchsten Mund das Schlimme wie das Gute?

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Was klagt ein Mensch im Leben, ein Mann ob seiner Sündenstrafe?

Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Laßt uns doch unsern Wandel prüfen und erforschen und uns zum Herrn bekehren!

Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Laßt uns die Herzen lieber als die Hände zu Gott im Himmel heben:

Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 "Gesündigt haben wir in Widerspenstigkeit; Du hast uns nicht vergeben.

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 Du hast mit Zorn uns ganz bedeckt, verfolgt, gemordet mitleidlos.

olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 Du hast Dich in Gewölk gehüllt, daß kein Gebet hindurch mehr dringe.

olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Zu Kehricht und zum Auswurf hast Du uns gemacht inmitten jener Völker.

Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Weit rissen über uns den Mund all unsre Feinde auf.

Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Zu Angst und Furcht ward uns Verwüstung und Verderben."

Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Mein Auge weinte Wasserströme ob der Vernichtung, die getroffen meines Volkes Tochter.

Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Und ohne Ruhe fließt mein Auge und ohne Rasten,

Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 bis daß herniederschaue und es sehe der Herr vom Himmel.

siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Mein Auge klagt ohn Ende ob all den Töchtern meiner Stadt.

Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Mich jagten hin und her wie einen Vogel, die mir so grundlos Feinde waren.

Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 Mein Leben wollten sie vernichten in der Grube; mit Steinen warfen sie auf mich.

He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Dann strömte übers Haupt mir Wasser; ich sprach: "Ich bin verloren."

Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Da rief ich Deinen Namen, Herr, aus tiefster Grube an.

Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

56 Du hörtest meine Stimme: "Ach, verschließe meinem Rufen und meinem Seufzen nicht Dein Ohr!"

Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää".

57 Du nahtest, als ich Dich gerufen; Du sprachst: "Sei nur getrost!"

Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Du führtest meine Sache, Herr; Du wahrtest mir das Leben.

Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Nun siehst Du, Herr: Bedrückt bin ich. Verhilf zu meinem Rechte mir!

Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 All ihre Rachgier schauest Du, all ihre Pläne gegen mich,

Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Du hörst ihr Schmähen, Herr, und all ihr Planen gegen mich,

Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 die Reden meiner Widersacher, ihr stetes Trachten gegen mich.

Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Ihr Sitzen und ihr Aufstehn schau Dir an! Zum Spottlied bin ich ihnen.

Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Du lohnest ihnen, Herr, nach ihrer Hände Werk.

Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Verblendung gibst Du ihrem Herzen, gibst ihnen Deinen Fluch.

Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Im Zorn verfolgst Du sie und tilgst sie unterm Himmel, Herr.

Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.