Job 6

1 Da gab ihm Job zur Antwort:

Niin Job vastasi ja sanoi:

2 "Wenn doch mein Gram, mein Leid gewogen würde auf einer Waage, ganz genau,

Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,

3 so wär es schwerer als des Meeres Sand. Deshalb sind meine Worte unbedacht.

Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.

4 Des Höchsten Pfeile kenne ich zu gut, mein Geist saugt doch ihr Gift in sich hinein. Die Gottesschrecken überfallen mich.

Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.

5 Auf grüner Au, schreit da der Esel, und brüllt der Stier bei seinem Futter?

Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?

6 Kann man denn Fades ohne Salz genießen; besitzt das Eiweiß Wohlgeschmack?

Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?

7 So widert es mich an, auch jenes anzurühren, dergleichen gilt mir wie ein Trauerbrot.

Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.

8 Ach, daß mein Flehen Gnade fände, daß Gott erfüllte meinen Wunsch!

Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!

9 Gefiel es Gott, mich zu zermalmen; zerschnitt er rasch in Großmut meinen Lebensfaden!

Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;

10 Dies wäre noch ein Trost für mich; ich tanzte noch im schonungslosen Schmerze, weil ich mit Worten an den Heiligen nicht zurückgehalten.

Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.

11 Was ist denn meine Kraft, daß ich noch hoffen, mein Zweck, daß ich mich noch gedulden soll?

Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?

12 Ist meine Körperkraft aus Stein? Ist denn mein Fleisch aus Erz?

Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?

13 Verdiene ich denn keinen Beistand mehr? Ist jede Hilfe mir zu nehmen?

Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.

14 Dem Leidenden gebührt von seinem Freunde Liebe, und muß er selbst die Gottesfurcht beiseite lassen.

Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.

15 Die Brüder aber sind mir untreu wie die Bäche. - Sie zeigen nutzlos sich wie Wasserläufe,

Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,

16 die durch die Kälte trauern und die der Schnee verbirgt,

Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.

17 die ebenso, wenn sie durchglüht, verschwinden, wenn's heiß, getilgt von ihrem Orte sind,

Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.

18 und deren Wegeläufe ganz verkehrt. Sie steigen dann als Dunst hinauf und sind nicht mehr zu finden.

Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.

19 Die Karawanen Temas schauen danach aus; die Reisezüge Sabas rechnen drauf.

He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.

20 Doch ihr Vertrauen täuschet sie; sie kommen hin und sind dann schwer betrogen. -

Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.

21 Zu gar nichts nutze seid ihr freilich. Ihr seht das Unglück und verzaget.

Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.

22 Ja, habe ich euch gesagt: 'Von Eurem gebt mir! Aus eurem mühevoll erworbenen Gute zahlt für mich!

Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?

23 Befreit mich aus der Hand des Drängers! Vom harten Gläubiger erlöset mich!'

Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?

24 Belehrt mich eines Besseren, dann schweige ich. Zeigt mir doch meinen Irrtum!

Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.

25 Wozu verhöhnt ihr offne Worte, und was beweist denn ein Beweis von euch?

Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?

26 Ja, haltet ihr schon bloße Worte für Beweis, die Worte eines Armen aber nur für Wind?

Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.

27 Laßt ihr auf Waisen etwas kommen, und sprecht ihr gegen euren Freund?

Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.

28 Nun aber wollet mit Verlaub mir zuhören! Ich täusche eure Aufmerksamkeit mitnichten.

Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.

29 Hierher kehrt euch! Kein Unrecht laßt geschehen! Hierher kehrt euch! Im Rechte bin ich noch hierin.

Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.

30 Ist denn auf meiner Zunge einzig Unrecht? Verstehe ich denn nicht, was Sünde ist?"

Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?