Job 4

1 Da gab ihm Eliphaz aus Teman also Antwort:

Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,

2 "Hat man vor dich zur Prüfung je ein Ding gebracht, worüber du den Mut verloren hättest? Wer konnte je den Worten Einhalt tun?

Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?

3 Fürwahr, so viele hast du selbst belehrt, so manchen schwachen Arm gestählt.

Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.

4 Den Strauchelnden hielt aufrecht deine Rede; die müden Kniee stärktest du.

Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.

5 Jetzt kommt's an dich, da wirst du mutlos; wo dich's erfaßt, verzweifelst du.

Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.

6 War deine Gottesfurcht nicht dein Vertrauen, und dein unsträflich Leben deine Hoffnung?

Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?

7 Bedenke nur: Wer kommt je schuldlos um? Wo gehen Redliche zugrunde?

Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?

8 Die Unrecht pflügen, Böses säen, die ernten's auch. So weiß ich es.

Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.

9 Durch Gottes Odem gehen sie zugrunde; durch seinen Zornhauch sterben sie.

He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.

10 Der Löwen Stimmen selber, das Gebrüll der Leuen, der jungen Löwen Zähne werden ausgetilgt.

Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.

11 Der Löwe geht zugrunde aus Beutemangel; der Löwin Junge müssen sich zerstreuen.

Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.

12 Zu mir drang ein verstohlen Wort; mein Ohr vernahm davon nur ein Geflüster.

Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.

13 Im Wundertraum, bei Nachtgesichten, wenn Tiefschlaf auf die Menschen fällt,

Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,

14 da fuhr in mich ein Schrecken und ein Zittern, und Angst ließ mein Gebein erbeben.

Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;

15 Und über meinen Rücken lief es kalt; ein Schauder schüttelt' meinen Leib.

Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.

16 Das Unbekannte stand vor mir; vor meinem Auge schwebte her ein Schatten. - Ein Säuseln hörte ich und eine Stimme:

Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:

17 'Ist gegen Gott ein Mensch gerecht; vor seinem Schöpfer einer rein?'

Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?

18 Er traut dies seinen Dienern selbst nicht zu, und seinen Engeln flößt er Schrecken ein.

Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:

19 Nun vollends gar der Lehmhausmensch, der Sterbliche, aus Staub gebaut, noch leichter als die Motten zu zerdrücken!

Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?

20 Vom Morgen bis zum Abend werden sie vernichtet; unwiderruflich gehen sie zugrunde.

Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.

21 Ja, wird denn nicht ihr Vorzug ihnen weggenommen? Durch Unvernunft nur sterben sie."

Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.